Torstai-iltana miestä jo muutaman päivän riepotellut kurkkupöpö alkoi näyttää heräämisen merkkejä minunkin nielussani. Otin heti käyttöön perinteiset flunssantorjuntajoukot eli valkosipulin, inkiväärin, hunajan, höyryhengittelyn ja nenähuuhtelukannun. Olo on pysynyt tasaisen tukkoisena, mutta muuten suht hyvänä eikä flunssa onneksi häirinnyt lauantain ohjelmaa. Olin äitin, siskon ja kälytypysen kanssa Tampereen teatterissa katsomassa hillittömän hauskaa Kaikki äitini, kaikki tyttäreni -näytelmää. Esityksen jälkeen herkuttelimme Ravintola Astorissa. Ruoka oli hyvää ja palvelu hyväntuulista – menen toistekin!

Tänään flunssa on ottanut niskalenkkiä, mutta päivä on sujunut silti mukavasti sisustusjuttuja suunnitellen. Mukaan on mahtunut myös uunimunakkaan kokkailua ja miehen tekemien kauralastujen mutustelua (kymmenen pistettä!). Ja ainiin! Ikkunasta olemme saaneet seurata ihanien koiranpentujen leikkiä, voi mitä shöpöläisiä! Kiinanmuurilla on paljon koiria ja meidän olohuoneen ja makkarin ikkunoista näkyy puisto, joka on suosittu koiranulkoilutuspaikka. Jonain päivänä mekin ulkoilutetaan siellä meidän omaa koirulaista <3 Onneksi koirakuumeeseen saa välillä täsmälääkitystä lähipiirin rakkailta tuhisijoilta. Viime viikolla olikin hoidossa ensin Leevi-cottoni ja sitten Reino-staffi. Toisaalta ne kyllä vaan taitaa nostaa sitä kuumetta, heh!

Kivaa helmikuun viimeistä viikkoa hei, kevät täältä tullaan!