Elämää kahdessa kaupungissa

Muutin tänä kesänä Turkuun opiskelemaan kauppatieteitä. Turku oli minulla ensimmäinen toive opiskelijakaupungiksi ja ilokseni pääsin tänne. Opintojen lisäksi sain täältä uuden työn kuntosalin asiakaspalvelussa. Työ on antoisaa ja kuitenkin sen verran rentoa, että muutama vuoro viikossa ei ole häirinnyt opiskelua.

Turkuun sopeutuminen on kuitenkin tuntunut yllättävän vaikealta. Koulun alkaessa järjestettiin kaikenlaisia tapahtumia ja tuntui siltä, että minulla tulee olemaan huiput viisi vuotta edessä. Pian kuitenkin rajoituksia tiukennettiin ja tapahtumien osallistujamäärää karsittiin ja monia tapahtumia myös peruttiin. Sopeutuminen uuteen kaupunkiin on ollut vaikeaa, koska muutamien ensimmäisten viikkojen aikana ei ehtinyt tutustua kovin moneen ihmiseen, ja nyt tuntuu siltä että olen jäänyt yksin. Kaikki opetus on tällä hetkellä etäopetusta ja ne muutamat joihin olen tutustunut viettävät paljon aikaa omissa kotikaupungeissaan.

 

 

Oma tulevaisuus täällä tuntuu epävarmalta, koska etäopetusta jatketaan myös kevätlukukauden ajan. Jos opetusta tai opiskelijatapahtumia ei järjestetä, niin on oikeastaan mahdotonta tutustua muihin opiskelijoihin. Ratkaisuksi olen miettinyt sitä mitä monet muutkin; ajan viettämistä omassa kotikaupungissani Helsingissä. Vaikka pidän Turusta todella paljon kaupunkina ja työstäni täällä, vetää Helsinki vaihtoehtona puoleensa. Onhan minulla siellä perhe, poikaystävä ja useita ihania ystäviä.

 

Päätös oleskella enemmän Helsingissä tuntuu kuitenkin haikealta, koska odotin tältä vuodelta niin paljon. Ja toisaalta olen nauttinut yksin elämisestä. Päätösten tekeminen tuntuu vaikealta myös siksi, että tilanne koronan kanssa kehittyy koko ajan. Olisi vaikeaa esimerkiksi muuttaa kevään ajaksi takaisin Helsinkiin, kun yhtäkkiä tilanteen mahdollisesti parantuessa saatettaisiin palata takaisin lähiopetukseen. En ole muutenkaan ajatellut muuttavani nyt Helsinkiin, koska pidän työstäni täällä Turussa ja toivon mukaan lähiopetusta olisi viimeistään ensi syksynä. Kevät ja loppusyksy tuleekin luultavasti koostumaan pendelöinnistä kahden kaupungin välillä.

Tällä postauksella pyrin sanoittamaan omia tunteitani ja fiiliksiäni tämän hetkiseen tilanteeseen liittyen. En halua vähätellä koronan vakavuutta sairautena enkä missään nimessä ole suojaustoimenpiteitä vastaan. Tarkoituksenani on myös tarjota vertaistukea niille, jotka ovat kanssani samassa tilanteessa.

Miten korona on vaikuttanut sinun arkeesi? Oletko myös mahdollisesti aloittanut opinnot tänä syksynä?Olisi mahtavaa kuulla kommenttisi!

-Iiris