Akne tarinani

Yläasteella kärsin pahasta aknesta. Akne olisi toki voinut olla pahempikin, mutta teinityttönä aknekasvot tuntuivat kestämättömiltä. En kyennyt lähtemään ulos ilman meikkiä. En halunnut poseerata kuvissa. En uskonut, että kukaan poika olisi ikinä kiinnostunut minusta. En ollut mielestäni kaunis, mutta en aivan rumakaan. Ystäväni olivat mielestäni siloposkineen kauniimpia kuin minä, mikä harmitti. Raivostuin, kun ystäväni valittivat yksittäisistä näpyistä otsalla. Olin vihainen isälleni, jolta tiesin aknen periytyneen minulle. Mietin, että miksi minä? Jotain kertoo myös se, että minulla ei ole tallessa yhtään kuvaa tältä ajalta. 

Kahdeksannella luokalla aloitin Roaccutan lääkityksen akneen. Tätä ennen olin jo kuudennelta luokalta asti käyttänyt kaikenlaisia antibioottivoiteita, tuloksetta. Iho saattoi olla hetkellisesti hieman paremmassa kunnossa, kunnes jokin aamu heräsin ja huomasin taas tutut näpyt naamalla. Iho ei koskaan kuitenkaan täysin parantunut, joten päädyimme ihotautilääkärin kanssa aloittamaan Roaccutan kuurin. Roaccutan on vahvin saatavilla oleva lääkitys akneen ja lääkityksen aikana pitää käydä säännöllisesti verikokeissa, koska esimerkiksi maksa-arvot saattavat nousta vaarallisiin lukemiin. Lääkityksen seurauksena iho myös ohenee ja palaa todella herkästi. Itse en tällöin ihon palamisherkkyydessä huomannut mitään eroa, koska käytän muutenkin 50+ aurinkorasvaa ja palan jo toukokuussa auton tuulilasin läpi.

Roaccutan vaikuttaa niin, että se työntää ihosta ensin niin sanotusti kaiken aknen ulos ja vasta sen jälkeen iho alkaa parantua. Pahenemisvaihe kesti muistaakseni 2-3 kuukautta lääkityksen aloituksesta, mikä oli minulle henkisesti todella vaikeaa aikaa. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että lääkitys kuivattaa myös huulet aivan korpuksi. Muistan, että huuleni olivat lääkityksen ajan aivan rutikuivat vaikka kuinka laitoin Bepanthenia viiden minuutin välein. 

Jouduin lopulta lopettamaan lääkityksen kesken harvinaisen sivuvaikutuksen vuoksi. Hiukseni alkoivat lähteä vetämällä irti, mikä ei yhtään helpottanut ulkonäkö ahdistustani. Rippijuhlani olivat tulossa loppukesästä ja pelkäsin kaljuuntuvani. Niin ei luultavasti olisi käynyt, mutta ahdistus asiasta oli kova. Päätimme siis ihotautilääkärin kanssa lopettaa kuurin. Tämän jälkeen aloitin e-pillereiden käytön aknen hoidossa. Niiden avulla ihoni on pysynyt jotakuinkin aisoissa tähän päivään asti. Uskon kuitenkin, että vajaaksi jäänyt Roaccutan kuuri ehti parantaa ihoani jonkin verran. En siis halua pelotella ketään Roaccutanilla, pikkuveljeni kävi läpi saman kuin minä ilman hiustenlähtöä ja hänen ihonsa on nyt paremmassa kunnossa kuin omani. Reilua, eikö? 

Entä mitä kaikkea olen saanut kuulla ihostani ja ulkonäöstäni näiden vuosien aikana? Eräs sukulainen neuvoi oleskelemaan auringossa, koska se kuivattaa näppyjä. Tämä voi olla totta, minulle vain finnejä tuli aina uusia vanhojen tilalle. Näitä olen kuullut useita kertoja eri ihmisiltä: 

-Kannattaa pestä naama aamuin illoin ja rasvata kunnolla, niin kyllä ne siitä lähtevät. 

-Mä pistän hammastahnaa finneihin yöksi ja ne katoaa saman tien!

-Kannattaisi lopettaa meikkaaminen ja antaa ihon hengittää. 

-No tuo on nuorena ihan normaalia, kyllä se siitä menee ohi. 

-Eihän noita KUKAAN edes huomaa!

-No ei mikään ihme, jos syö niin paljon suklaata. Pitää urheilla ja syödä terveellisesti!

Lääkityksen aikana yksi luokkani poika kysyi, miksi huuleni ovat niin kuivat. Näyttivät kuulemma rumilta. Kannattaisi kuulemma käyttää huulirasvaa… Teinit ovat ajattelemattomia, enkä tässä annakaan heidän sanomisilleen painoarvoa. Tässä pitää vain itse nyt nuorena aikuisena katsoa peiliin ja luvata itselleen, etten anna kenellekään tarpeettomia neuvoja tai kommentoi toisten ulkonäköä pyytämättä. 

Akneni on hormonaalista eikä se tule koskaan kokonaan katoamaan. Olen vihdoin hyväksynyt sen ja sen, että ihoni kunto vaihtelee hyvin paljon esimerkiksi vuodenajan mukaan. Ihoni on usein kesäisin paljon paremmassa kunnossa kuin talvella. En välitä meikkaamisesta ja nykyään meikkaankin vain silloin kun itseäni huvittaa eli pääasiassa juhliin. 

 

Toivon, että tämä postaus herätti ajatuksia ja antoi vertaistukea niille, jotka ovat mahdollisesti teininä kokeneet samaa kuin minä. Kerro kommenteissa omia kokemuksiasi iho-ongelmista tai teini-iästä ylipäätään!

-Iiris