Bar Bäkkäri, siinä rockbaari vailla vertaa! Vanhalla puntit tutajaa pitkästä aikaa oikein kunnolla.
Hei hoi ja rock soi!
Lauantaina oli sellainen hulinapulinapäivä, että heikompaa olisi voinut hirvittää. Ja kun päivä vaihtui iltaan ja ilta yöhön, niin meno sen kuin kiihtyi. Tämä mies (levyjulkkareista napaisin foton, en lauantaina) soitti niin hyvää rockia Bar Bäkkärissä onnistuneen päivän kruunaukseksi, että vieläkin pistää hymyilyttämään. Type O:n ”tyttöystävän tyttöystävää” ei ole pitkän aikaan tullut jortsuiltuakaan – Kiitos Jyrki69!
Danssauskavereina sattui vielä olemaan kaksi mimmiä latex-puvuissaan, tuli ihan Lontoon legendaarinen Electric Ballroom mieleen. 😀
Päivän hulinat alkoivat, kun vein poitsukkani tennistreeneihin Taliin ja sillä välin suhasin duuniin printtaamaan leffalippuja. Olimme tehneet kaverin kanssa diilin, että vien hänen poikansa leffaan meidän kanssa ja vastavuoroisesti kundini menee heille yökylään. Treenien jälkeen pikaisesti kotiin, ruokaa naamariin ja jäppisiä hakemaan. Autolla leffaan ja Niko kakkoset valkokankaalle.
Leffan jälkeen napattiin hampparit matkaan ja vein kundit kaverin luo. Takakontissa kellotteli jättimäinen kirahvi, joten se piti viedä matkalla toiselle ystävälle, joka oli ystävällisesti luvannut pitkäkaulalle uuden kodin. Meillä poika ilmoitti, että on jo niin iso, että voisi luopua kirahvista ja antaa sen eteenpäin jollekin pienemmälle (kierrätys kunniaan). Tarina ei kerro mitä ystäväni 5 vuotias tyttö tuumasi, kun kirahvi ei heille jäänytkään, vaan meneekin äidin työpaikalle päiväkotiin monen lapsen iloksi.
Kirahville jäähyväiset ja vanhempien postilaatikon reissutyhjennyksen kautta kotiin. Aikaa oli ruhtinaalliset 45 min käydä suihkussa, pistää Rexonaa kainaloon, tupeerata letti kondikseen ja silittää vaatteet.. hyyyvin kerkesi!
Skumppalasi kädessä oli hyvä myhäillä tyytyväisenä onnistuneen päivän ja uuden kodin kunniaksi. Tuntui, että hauskat kemutkin menivät yhtä vauhdikkaasti – hyvässä seurassa aika lentää siivillä. Tupskuista siirryimme luontevasti rock-kuppilaan, jonka jo otsikossa mainitsin.
Aivan hulvaton meno. Käykää vaanimassa kuppilan sivuja – I like the place!
Pitää vielä luukuttaa Petteri-setää tähän loppuun.