Just a thought

Täällä vielä koneella keikkuen. Perheen miehet jo goisaa ja itse lueskelen päivän privamaileja ja surffailen netissä. Koko kevät ollut hurjaa menoa- työn ohessa pänttäminen alkaa pikkuhiljaa kääntymään kohti maalia ja sijaistaminenkin lähtenyt rullaamaan omalla painollaan.

Kuukausi sitten tuntui, ettei viikoista tule mitään, kun koitti tehdä omaa ja talon sisällä sijaistamaani duunia samaan aikaan ja siihen vielä päälle runttasin 250 hengen gaalatilaisuuden pystyyn. Apukäsiä ei ollut, joten tuli hoidettua alusta loppuun homma itsekseen. Tottahan tila oli varattu jo syyskuussa, bändi, kutsut, www-sivut, ilmoittautumiset, menut, ohjelma, oheissälä oli jo hyvissä ajoin hoidettu kuntoon. Mutta tuona huhtikuisena iltana kyllä huokaisin helpotuksesta, kun porukka alkoi lipua sisälle Pörssitaloon – nyt ei voi tehdä muutakuin antaa tilaisuuden rullata omalla painollaan.

Ja niihän se teki. Oman puheen sentään ehdin lukaista ääneen kerran läpi ja onneksi en ole papereihin tuijottaja puhettapitäessäni. Olin kirjoittanut mm. alati-sanan, joka ääneen papattessani muljahti suusta alasti-sanana. :/ Silloin hiffasin, ettei musta ole puhetta prujuista lukemaan. Pääkohdat paperille, nimet ja muut tärkeät asiat ja sitten leipäläpi auki. Kyllä se siitä. Kokemuksella on tässäkin suuri merkitys. Jos ei olisi esiintymiskokemusta ja räpyläojossa hoidettuja virallisia PR-tilaisuuksia takana tarvitsisin varmasti tarkat nuotit mitä sanoa. Ihan kuin tapahtumien järkkäilyissä, monta pientä liikkuvaa osaa muodostaa kokonaisuuden ja se partituuri on vain osattava pitää hallussa. Tahtipuikkoa on heiluteltava oikeaan aikaan ja tarpeeksi nopealla tempolla.

Jooh, mutta kummallisesti ihminen venyy jos on tarve. Ei sellaista työtahtia kyllä pitkään jaksa. Kuukauden tehopäivät veivät kyllä energyt niin alertille, että nyt on Onneksi saldovapaata ja helatorstain yhteydessä vielä hippasen pidempi vapaa. Ja vielä jää tunteja käyttämättä. Kesällä sitten pidennettyjä viikkiksiä ennen kesälomaa. Hiih!

Tänään oli kevään viimeinen tentti (never say never..), saas nähdä meneekö läpi. Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta, joten ei ole ollut oikein aikaa tutustua uuteen ohjelmaan, jolla piti nettisivuja vääntää. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni. Ennen tenttirutistusta oli mielenkiintoista käydä yritysvierailulla painotalossa. Painomusteen ja paperin tuoksu, ah! Eli ihan putkeen meni päivä ja nyt hyvillä mielin vapaita viettämään!

Kuten sanottua,  tämä oli just a thought- ilman sen kummempaa agendaa. Kunhan tässä ajatuksen annoin virrata. Tapahtumat ne mokomat aina vievät mukaansa, kuten iiventsissä tietty kuuluukin. Mutta nyt saa vähän hellittää ja tapahtumat muuttua kesätapahtumiksi työntäyteisen talven ja kevään jälkeen.

Niin ja kunhan saisi kammettua ylös sohvan gravitaatiokuopasta.. krooh.. ;)

suhteet oma-elama tyo opiskelu