kesälomailun haaveilua

Minilomalla maanantaihin asti. Nyt ei ole matkalaukut valmiina – villasukat koivissa ja lökökuteet niskassa. 🙂 Välillä näinkin. Aina ei tarvitse raapasta lentokentälle ja kasvattaa hiilijalanjälkeä. Vuosi sitten lennettiin Lissaboniin kesän alussa. Sinne on kyllä mentävä joku kesä- paikka vei sydämen.

Pian se kesäloma koittaa, mitähän sitä tekisi. Yleensä en suunnittele sen kummemmin, nokka vie ja minä kuljen perässä. Viime kesänä olin ennätyksellisen määrän festareilla remuamassa ja sitten totaalistoppina pohjoisen mökillä rauhoittumassa 1,5 viikkoa. Taisin silloin saada mökkihöpertymiskohtauksen, kun lupasin poitsulle liskon (keräili itsetekemäänsä terraan sisiliskoja ja sammakoita, jotka päästi aina illalla takaisin luontoon). Niin meille tuli ihana gekkoneiti Hipsu taloon.

Haaveena on rento kesä, ilman stressipeikkoa ja liiallisia hyttysen puremia. Lukaisin juuri IS:n sivuilta jenkistä, joka oli hurrutellut 10 000 kertaa lentokoneella ”elinikäisellä” lipullaan. Tämä lippu oli nyt peruttu, joten se siitä elinikäisyydestä. Millainenkohan hiilijalanjälki sillä hepulla on.. Tuo lentämisen määrä tuntuu käyvän jo ihan työstä ”hain leivän lentokoneella..”.

Yksi varma asia on, että kesäloma alkaa juhannuksen jälkeen vauhdikkaissa merkeissä Yleisurheilun EM-skabojen vapaaehtoistyöntekijänä. 5 päivää mediapalveluiden valokuvaussektorin työntekijänä tulee varmasti olemaan elämäni vauhdikkaimmat. 

Ja Monta kokemusta rikkaampi!