lapsen oikeuksien päivä
On tänään. Tämän kunniaksi kyselin tuossa pojaltani, mitä hän haluasi minun leipovan lapsen oikeuksien päivänä .
Sieltä tuli sellaiset setit; piirakoista kakkuihin ja pikkuleipiin. Saas nähdä mitä tämä jauhopeukalo ehtii muutamassa tunnissa toteuttamaan. Uskoisin, että ainakin tiikerikakku tulee pöytään ennen nukkumaanmenoa. 🙂
Kuva yhteiseltä Lissabonin reissulta kesäkuulta, Ocenario oli pop! On hyvä muistaa, että lastenkin kanssa voi matkustella kaupunkikohteisiin ja opettaa erilaisista kulttuureista kaupunkimatkailun kautta. Makuja, elämyksiä ja yhdessäoloa – ihan kuin aikuisetkin, lapsetkin nauttivat niistä. Ei aina tarvitse olla pelkkää hoploppia ja vesiliukumäkeä, kyllä kaupungitkin voivat tarjota lasten kanssa matkaaville yhteisiä elämyksiä.
Ensimmäinen yhteinen matkamme oli Barcelonaan / Sitgesiin. Olin pyörittänyt it-alalla 24/7 rumbaa työssä ja tuntui, ettei vuorokaudessa riitä tunnit kaikkeen. Kun silloin 4v. poikani kysyi yhtenä iltana minulta, ”tuletko äiti katsomaan tämän rakentamani jutun lopetettuasi tuon tietokoneella tekemisen” tajusin, että arkeen oli tultava muutos. Olin kotona, mutta tiivistahtinen työ haukkasi kotioloistakin suuren osan. Otin irtioton ylityötunneista ja pakkasin eräänä toukokuisena maanantaina laukut ja ostin liput meille kahdelle Barcaan. Kyselin mieheltäni, että olenko aivan kaheli, lähden pienen lapsen kanssa kahdestaan reissuun. Laukussa kirjoja, piirustusvälineitä, parit vaatekerrat. Tämä matka ratkaisi sen, että opin ymmärtämään mikä on tärkeintä- ei se, että koittaa pyörittää sitä arkea ja ansaita elantonsa (tärkeää joo, mutta ei sitä tärkeintä). Tärkeintä oli yhdessäolo rakkainten kanssa. Istuimme pojan kanssa illallistamassa kahden, olimme paikallisten äitien kanssa rannalla – muita ei vielä toukokuussa turistisesongin ulkopuolella rannalla näkynyt. Poika heitteli kiviä hyiseen mereen espanjalaisten lasten kanssa, yhteistä kieltä ei ollut, mutta hyvin viihtyi. Välillä viipotti kotoa tuodun leijan kanssa ja juoksi tyhjällä rannalla edes takaisin tuulen tuivertamana ilosta hihkuen. Itse törötin talven ankeuttamalla rannalla kirjan kanssa ja katselin lasten yhteistä ilonpitoa. Silloin oli aikaa rakentaa ajatuksia uusille kantimille. Oli aikaa miettiä mitä kaikkea oli tapahtunut vuosien varrella. Aloin systemaattisesti viedä elämääni uusille urille; elokuussa aloitin uudessa työpaikassa. Ja niin elämässä oli taas uutta potkua, kuin ylös nousevassa kevyessä leijassa.
Niin, moni sanoo, ettei pienten kanssa voi matkustaa kaupungeissa, kyllä voi. Me olimme kahden reissussa. Kävimme Barcan keskustassa Ramblalla ihastelemassa ihmisvilinää ja katutaiteijoita. Pienissä tapasravintoloissa, tapasimme espanjalaista ystävääni – toki pitää miettiä mistä lapset pitävät. Poikani yhtenä toivekohteena oli eläintarha siellä vierailimme myös. Junalla huristelimme Sitgesistä keskustaan ja välillä pienen jalat olivat niin poikki, että nappasin taksin – silloinkin ihana matkakaveri hihkaisi uupunena taksin takapenkiltä ”rasia” (gracias)!
Kuunnelkaa lapsia, heilläkin on oikeuksia. Ainakin siihen läsnäolevaan yhdessäoloon. <3
// mieheni nappasi kuvan Lisboasta, tällä kertaa not me.