lehmä ja kurkkuface

Ruokaviikon yhdistelmät jatkuvat. Tässä taas kaksi asiaa, joita yhdistää yksi tapahtuma. RUISROCK!

Kurkkuface hymyili minulle iloisesti – tiesikö että ilta oli venähtänyt pitkähKöksi ja ladyn olotila kaikkea muutakuin reippaan iloinen. Oli niin tai näin, iloinen ylläri kurkki mättölautaselta! Tai lautanen ei tietty ollut kyseessä, vaan styroksinen epämääräinen laatikko, muovipussiin käärittynä. Paljastettakoot vielä, että pulsuilimme rakkaan siskoni kanssa Aurajoen rannalla, ennenkuin lähdimme kotia kohti. Evästelyitämme seurasi koko joukko nälkäisiä lokkeja ja uteliaita turismoja. Ulkkarit taisivat saada parit hersyvät dagen efter kuvat muistikorteilleen.

.. ja se lehmä. Ei suinkaan tuo nuori ”leopardin poikanen” (mistähän sekin otus putkahti kuviin!) röhkivän festarimaskottimme kanssa, vaan ikivanha festarilippumme. ”Eläköön lehmä” on raapustettu 90-luvun alussa vanhaan lakanaan (ei kannata pohtia sen syvällisyyttä yhtään sen enempää).  Ajan kuluessa lippuvanhus on saanut jos jonkinmoisia lisähärpäkkeitä mukaan roikkumaan.

Näin marraskuun pimeyteen lisättäköön vähän vielä kesänväriä ja sekoboltseilua a la LinaS!

Niin ja se koko mättömöttö.. uih, aikamoinen setti kun tutkailee tarkemmin. Huuh! Sulassa sovussa nuudelit, saldet, ”sushit” ja sössöt.. ;)