Mitäs jos poika ei halua pukea pinkkejä pöksyjä – olkoon kuinka Extremet tahansa.
Värikeskustelu rullaa reippaalla kädellä Lilyssä ja olen tätä ja tyttöpoika/poikatyttö/sukupuoleton vai ei – keskustelua seurannut jokseenkin huvittuneena. Siis siitä Tiimarin mainoksesta lähtien, ”ei saa kategorisoida tytöille prinsessaleikkejä ja pojille merirosvoja..” Poikani on ollut prinsessakutsuilla ainoana poikana – hivenen kauhuissaan tyttöjen, anteeksi prinsessojen pusuhipasta, joka oli kohdattu vain prinssille ja merirosvosynttäreille on tarhaikäisenä kutsuttu tyttöjä. Sukupuoli ei ole siis ollut esteenä tai varsinkaan hidasteena.
Siihen värikoodaukseen tai kromosomiväreihin, kuten Laura Lovesin sivuilla joku hienosti kirjoitti. Olen aina korostanut kaikessa, ettei värit ole sukupuolella varustettuja. Rakastan värejä itse, jota olen toitottanut sekä pukeutumisellani. Ai kuinka sä oletkaan värikäs sekä sisältä, että ulkoa.. kommentteja on sadellut. Ovatko ne sitten aina positiivista vai miten ne pitäisi ottaa.. 😉 Mutta en ole siis mamma, joka menee kauppaan ja valitsee pojalle mustaa, sinistä tai vihreää ja mieluiten pääkallomerkeillä tai vielä paremmin liekkikuvioilla.
Ei. Sen en ole minä.
Olen pukenut mahdollisimman värikylläisesti pikkukundille päälle ja värit ovat osa elämää siinä missä mikä tahansa muukin asia. No big deal. MUTTA (nyt tulee se switch), kun ostin 10v. pojalle kuvassa keikkuvat pinkit kalsarit sain raikuvat naurut osakseni. En Todellakaan laita noita jalkaan, ÄITI! Ja hersyvää naurua päälle. Ihmettelin tietenkin, missä nyt miksi ei kalsarit käy – perhetutun isäpapalla on lähes aina pinkki kauluspaita päällä, olen kuullut, että luokkakaverin (poika) lemppariväri on pinkki – mutta nyt ei kelpaa nimenomaan värin vuoksi.
En lähtisi koskaan pakottamaan lastani pukemaan kalsareita vain ja ainoastaan tasa-arvoisen värimaailman vuoksi. Niitä pidetään kotona, mutta en ole pakottanut pukemaan koulun liikuntatunneille päälle. Miksi pitäisikään? Edelleen rehellinen kirkas punainen (se kuuluisa tyttöjen väri) yksi lemppareista. Oranssi, keltainen, vihreä, sininen.. kaikki taivaan värit. Mutta pinkki ei purematta mene päälle. Eikä muuten mennyt minullekaan lapsena. En jostain syystä pitänyt punaisesta, enkä pinkistä. Kaikki toppatakkini esimerkiksi olivat sinisiä tai vaalean sinisiä – en halunnut punaista päälle.
Puhuttiinko silloin, että olen outo tai poikatyttö – en tiedä, tuskin ketään kiinnosti. Mielestäni siinä ei ollut mitään outoa.