mökiltä keikoille, rennosti soutaen

Haloo Helsingin Elli odotti, kun perjantaina hypättiin saaresta veneeseen ja soudeltiin autopaikalle. Rannassa vaatteiden vaihto hyttysten ja paarmojen pörrätessä ympärillä (mökkiseireenistä festariböönaksi) ja sitten matkaan! Saunottiin ennen Wanaja festareille lähtöä, jotta järviveden littaamat hiukset olisivat edes kutakuinkin kaupunkimaisemiin passelit. Mainittakoot vielä, että vaarini 50-luvulla rakentamassa kesämökissä ei ole sähköä, joten sen kummampia föönauksia ei voi suorittaa.

Pakotin systerin ottamaan meikit ketjut ja vyöt autoon mukaan keikka-aikataulun vuoksi, vaikka ensimmäiset kilsat ei meikkaamisesta mun kyydissä mitään tullutkaan.. kaasujalka on raskas ja kun Janakkalan tiet ovat reikäjuustonomaisesti koloja täysi niin oli kajalin fiksaaminen hippasen hankalaa. Siiderit sylissä hän urheasti toki koitti pistää simmuja kuntoon.. Turengin kohdalla alkoi tasaisempi kyyti ja siskokin sai facen kuntoon (terkkujaah sysselle!). 🙂

Etsittiin pienelle festarikirpulle (pieni kelpo biili) suojaisa paikka Tykistömuseon lähistöltä ja kipiteltiin Linnanpuistoon. Ihanan aurinkoinen ilta, paljon tilaa ja iloisia ihmisiä odotti Wanaja Festarin vehreällä nurtsikentällä Haloo Helsingin pauhatessa lauteilla.

Tästä lähdettiin, kuikat kellotti rannassa ja meikäläinen katseli ”sineen taivaan”.. aikamoinen paikkamuutos!

En ole ennen a) ollut festarikuskina (mennen tullen saman illan aikana) b) lähtenyt mökiltä festareille soutaen c) käynyt Wanaja Festareilla, vaikka 4 vuotta Hämiksessä aikoinaan opiskelin.

Tuntui todellakin, että tultiin jostain maailman toiselta puolelta..

http://www.youtube.com/watch?v=Hx-F8QlU5pQ