Musiikkipedan juhlaa

Istuin tänään kuuntelemassa musiikkipedan ammattilaisten viisaita sanoja siitä, kuinka tärkeä merkitys musiikilla on kasvattajana. Ei vain siltä kantilta, että oppii teknisesti soittamaan jotain soitinta, vaan keskittymiskyvyn, vuorovaikutuksen, itsensä ilmaisemisen, tunneälyn ja monen muun asian kannalta katsottuna. Olen soittanut itse huilua pienestä pitäen ja poikani soittaa kitaraa samaisessa musiikkioppilaitoksessa. Voin lämmöllä muistella huilutunteja ja vähemmän lämmöllä teorian tunteja, matineoita, tutkintotilaisuuksia.. 😉 mutta mikä rikkaus siitä onkaan jäänyt elämään! Vaikka harrastuksesta ei tullut ammattia, musiikki on kantanut siementä, kuuntelen musiikkia välillä ”radiosoitantana” ja välillä mieli lähtee kuuntelemaan musiikin hienoja sävyjä tarkemmin. Ja säännöllisen epäsäännöllisesti soittokärpänen puree- ”pakko” soittaa. Myös suvun railakkaat laulu/soittokarkelot kerran vuodessa pistävät ansatsin koetukselle (jos ei silloin tällöin treenaile.. ; )).

Kun poikani aloitti skittatunnit, olin innoissani mukana Suzuki-metodin mukaisessa opetuksessa. Kyseisellä tavalla opetellaan ryhmässä soittamaan, vanhemmat mukana oppimisprosessissa. Kelle kyseinen metodi on vieras, tässä netistä löytämääni matskua Tampereen suzukikoulun sivuita >>  Minulle sen sijaan lyötiin aikoinaan nuotit nenän eteen ensimmäisillä tunneilla ja siitä lähti puhallustekniikan harjoittelut ja h-a-g nuotit hahmottumaan. Lopulta päädyin musaopiston big bandiin puhaltelemaan jazzin tahtiin.

Mutta tuohon 10v. symposiumiin, oli hienoa kuulla tulevien ja nykyisten alan opettajien aatteita ja omistautumista opettajana toimimiseen. Päivän huipennuksena kuultiin konkareiden Tommi Pajun, Jukkis Uotilan ja Heidi Tamperin kokemuksen viisaita sanoja. Jokainen varhaiskasvatuksesta ammattilaisopetuksen parissa työskenteleviin tekee arvokasta työtä suomalaisen kulttuurikasvatuksen parissa. Toivon, että musiikki ja muu kulttuuri saa elää jatkuvista säästökuureista huolimatta. Musiikilla on myös tärkeä mielenterveydellinen merkitys yhteiskunnassa.

Kuten päivän symposium, tämäkin  puheenvuoro loppuu Mas Que Nadan soundeihin.. aaah! Mieli lepää!