Oi, c-kasetti sentään!

http://www.youtube.com/watch?v=mdlyEC2wcQQ

Mökkimatkat taittuivat korvalappustereot korvilla, c-kasettien täyttäessä lomalaisen repun. Isäni kuunteli (-lee) Ylen mummokanavan Musiikkia ja urheilua mennen tullen pitkät 750 kilometrin ajomatkat, joten oli pakko uppoutua omiin maailmoihin kasettisoittimen luotsatessa loputonta tietä ja vilistäviä maisemia.

Ensimmäinen kasettini oli Laura Branniganin kultainen Self Control, joka käytiin koko perheen voimin ostamassa Musiikki Fazerilta. Autolla.

http://www.youtube.com/watch?v=p8-pP4VboBk

Auto parkkeerattiin Pukevan parkkihalliin – tietenkin – ja siitä köpöteltiin Aleksille Musafasun lumoavaan maailmaan. Maailma, josta muutama vuosi kasettiostosten jälkeen ostimme poikkihuilun.

Hullu huilisti oli valmiina kokeilemaan musisiointia itse! 🙂

Laura Brannigan fanitus oli nykylasten ja -nuorten fanitukseen verrattuna kovin kotikutoista. Kaverin äiti oli lentoemäntänä ja hän oli tuonut julisteen ystäväleni matkoiltaan. Me sitten fiksuina tyttöinä pyysimme, josko tuosta saisi muillekin julisteet – ja niin oli luokkakavereilla samanlaiset julisteet seinillä. Sillä erotuksella, että ystävän alkuperäinen oli värillinen, meillä muilla oli 80-luvun alun kopiokoneen tymäkkä mustavalkoinen versio seinää koristamassa. 

Vanhojen muistojen glorifiointi, se on kivaa!