onnea on

Serkkupoika valmistui viime viikolla ja lauantaina juhlittiin uutta dippainssiä.

Parhautta on ihanat sukulaiset räkättämässä yhteisiä juttuja, vuoden ikäisestä pikkuneidistä suvun vanhimpaan mummoon.Välillä sitä miettii, mitenköhän itse vanhana – pääseekö enää kemuihin messiin!? Mummuni kertoi juttuja lapsuudesta sukuun viimeisimpänä tulleilleille vävypojille; kuinka hänen ensimmäinen kotinsa oli Käenkujalla ja pienessä huonestossa oli asuttu ahtaasti, mutta onnellisina.

Muistan kuinka ennen pienellä suvullamme oli useimminkin yhteisiä illanistujaisia. Vanhin serkkuni on samanikäinen ja yhteisiä puuhasteluja ja leikkejä riitti iltamyöhään. Aina tuntui, että aika loppui kesken. Vaikka koko illan oli saanut puljata yhdessä, rakentaa majoja, herkutella enemmän kuin äiti yleensä antoi luvan ja valvoa myöhään. Nyt kaikki perheen lapset ovat aikuisia, vastaavia biletyksiä järkätään keskenämme, ilman vanhempia ja varsinkaan isovanhempia. Lauantaina olikin kiva viettää iltaa yhdessä, kuin ennen vanhaan. Sillä erotuksella, että meillä lapsilla oli omat lapsemme mukana ”vaklaamassa” aikuisia ja illan tullen toivomassa sitä lisäaikaa yhteiseen leikkiin. 🙂

Onnea on – yhteiset koetut hetket!