Edellisellä teemalla mennään- kesä ja koulut. Ehkä ei ole tullut ajatelleeksikaan, mutta myös moni opettaja päättää urakkansa kesän korvilla. Tänä keväänä olen ollut kuvaamassa 7 opettajan eläkekahvitteluja ja prenikoiden jakamisia, sekä skoolannut omalle mammalle eläkepäivien alkamista.

Suuret ikäluokat alkavat hiipparoida pikkuhiljaa työelämästä pois, joten tahti taitaa vain kiihtyä. Nykyään eläkeläisethän ovat varmasti kiireisempiä kuin työssä – omallekin isoäidille pitää aina soittaa etukäteen, että varmasti on kotona. Ja nyt ei puhuta kuusikymppisistä, vaan lähes ysikymppisestä. Ja niin pitääkin olla, jos meikäläisellä joskus on mahdollisuus eläkeikään, niin (voi olla ettei sellaista enää ”tunneta” vaan kaikki ovat töissä hamaan tulevaisuuteen) en minäkään aio kotona nyhertää. Vierivä kivi ei sammaloidu!