Olin toissa viikolla ProComin järjestämässä Blogibarometrissä – Aamu kattojen yllä aamiaisseminaarissa. Mielenkiintoista oli kuulla lapsi/äitibloggausilmiöstä, joka on Suomeenkin rantautunut. Lilyä seuranneena olen ilmiön pistänyt merkille jo aikaisemmin kuluneen vuoden aikana. Mammat bloggaa myös täällä, ei vain jenkkilässä. Lilyn toimituskin on äitysblogit esille >>. Pari vuotta on kohta täynnä ja upeaa että blogialustalle on tullut monipuolisia ja erilaisia palstoja.

 Manifeston Hanna Leppäniemen pitämässä puheenvuorossa oli nostettu mammabloggareiden lisääntymisestä (niiden blogien siis) hyviä pointteja. Esille tuotiin myös kyselyn kautta kerättyä tietoa bloggaajista ja miten kirjoittajat suhtautuvat yritysten yhteydenottoihin. Esimerkiksi jos valmiskakkuja joka kodin pakasteeseen tarjoava yritys ottaa ruokabloggariin yhteyttä ja pyytää kirjoittamaan yrityksen valmiskakuista – ei tarvitse olla kovin kaksinen tajutakseen, että silloin ei ole tutkittu blogin tai bloggarin taustoja otsikkoa pidemmälle.

Olisipa tuokin pakastekakkuyritys ottanut kädet täynnä touhua oleviin bloggaaviin pienten lasten äiteihin yhteyttä, eikä omilla resepteillä herkullisia taidonnäytteitä taikovaan leipuriin. Varmasti olisi valmisherkun helppouden ja nopeuden vuoksi tullut käyttäjäkokemuksia. Eli yritysyhteistyössä on vielä opittavaa – kaikki eivät vieläkään tiedä mikä on blogi tai mistä blogeissa kirjoitetaan.

Kuten barometrin tutkimustieto – olen myös minä miettinyt sitä, miten nuo odotus- / vauva -/ pikkulapsiblogit muuttuvat, kun lapset kasvavat ja äideille tulee lisää ikää. Milloin kirjoitetaankin kouluikäisten harrastuksista ja synttäreiden järjestämisistä, murrosiän vaikeuksista, keski-iästä ja lopulta meillä on aktiivinen bloggaava isoäiti/isäklaani. Wau, sehän olisi mahtavaa!

Minulla vauva-arki ja kurahousumaailma on jo taakse jäänyttä, mutta toki vielä tuoreessa muistissa. En nyt niin kalkkeutunut sentään ole. Mutta nuo pienempien jutut eivät samalla tavalla ole enää arjessa. Meillä sen sijaan  kymmenenvuotiaan oikopolut koulumatkalla aiheuttavat kaikenlaisia kommelluksia.. ”äiti nää pistelee” (huom. pari viikkoa vanhat lenkkarit.. kulutusta on). Niin, pisteleehän ne takiaiset juu.

Poitsukkani täytti 10 vuotta syksyllä ja koska keittiömme lattia näyttää tältä, en voinut järjestää syntymäpäiviä kotona.

Odottelimme aikamme, että vakuutusyhtiön remppamiehet saisivat vesivahingon kuivattelun jälkeen tikua putkeen eli pientä liikettä niveliin. Mutta ei.
Joudumme edelleen odottamaan, että saamme yhtiön hyväksymän remppaduden laittamaan parketin kuntoon.

Tämän seurauksena poikani oli jo ihan ryytyneenä, kun ei saanut syntymäpäiväjuhlia ajallaan. Minäpä sitten järkkäsin synttärit meidän miekkailuseuralla. Hoploppaukset ja muut valmispaketit on jo eskari-ikäisenä olleet muilla käytössä, meillä on harrastettu kotisynttäreitä viimeiseen asti. Olen henkeen ja vereen askartelupaskarteluihminen, joten teemasynttäreitä on järkätty viidakon herkuista avaruuden mustaan aukkoon ja välillä on käyty olkkariformuloissa, merirosvoilemassa (ei niillä Tiimarin eväillä vaan ihan omatekoisilla) ja ötökkätutkijana. Vain oma mielikuvitus on ollut rajana, kun olemme jäppisen kanssa yhdessä ideoineet synttäreitä. Mutta tänä vuonna ei kotisynttäreitä pystynyt pitämään.

Miekkailusalilla

Voi pojat, kun oli hauskaa! Viisi kymmenenvuotiasta kundia oli ensin vähän p-jäykkänä, kun menimme Helsingin miekkailijoiden salille ja seuran rautainen miekkailija, moninkertainen veteraanien maailmanmestari Marja-Liisa opasti miekkailun saloihin meikäläisen toimiessa apuopena.

Kun siirryimme varusteiden pariin oli niin totista naamaria, että! Maskeja sovittaessa yksi kundeista kyseli, saahan tämän pois? Näkeekö sieltä mitään? Pientä panikointiakin siis oli ilmassa, mutta kun varusteet olivat päällä niin jokainen oli polleeta kundia. ”Me ollaan droideja” tokaisi yksi.

Miekkailualueella jännintä taisi olla sähköpiuhat ”hei nyt me ollaan ihan sähkössä..”

Ja niin heilui kalvat salilla ja jokainen pääsi takuulla kokeilemaan lajia, joka on pistämätön harrastus!

I Love it!

Hikisen kamppailun jälkeen herkuteltiin pötsit täyteen ja uskon, että kotiinviemisenä oli monta tarinaa mitä valkoisen puvun alla on, miten pisteet näkyvät taulussa, miten se pisto miekasta tulee, sattuuko pistot..

Siksi siis tuo aloituskuva – siinä synttärisankari tylyttää pistollaan vastustajaa. Touché!

Kuten sanottua, hienoa, että Lilyssä on niin erilaisia palstoja, joista voi valita mieluisensa. Ehkä täällä vielä jonain päivänä kirjoittaa mummotkin villasukkien kutomisen lomassa? 🙂 Tiedä vaikka suurten sukupolvien mummot siirtyvät Facebookaamisesta bloggaamiseen ennemmin kuin tiedämmekään!