Pelkääkö Tuomas Enbuske puumapomoja?
Hälsningar från Karleby – terveiset Kokkolasta viestintäväen seminaarista! Lämmin kokkolalainen vastaanotto toivotteli tervetulleeksi mahtavaäänisen Carolina Storrankin svengaavien biisien kera. Aamu-unisen hyisen aikainen herätys 07 lähtevään lentokoneeseen tarvitsi juuri tällaisen lempeän letkeän ja hyväntuulisen aloituksen päivään. Seminaarien pitkät jargonit ja ties kuinka monennet kahvikupilliset jaksaa paremmin, kun saa pientä mielenpiristettä väliin.
Faktapläjäysten joukossa on aina sopivasti herätteljöitä – tämän seminaarin herättelijänä sai kunnian toimia Tuomas Enbuske. Hän ehti hämmentää yleisöä jo etukäteen Tweettaamalla kysymyksen ”Kehtaisiko hän heittää härskin vitsin seminaarin aluksi?” Tuomaksella on paljon sanottavaa ja hänellä on kiitettävä seuraajajoukko. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Enbuskea seuraa 4000 enemmän kuin Hesarin Tweettejä. Vastaavia vertailuja Tuomas viljeli pitkin puheenvuoroaan. Opimme muun muassa, että Conan O’Brien show on saanut absoluuttisesti vähemmän katsojia, kuin Suomessa pyörivä Tanssii Tähtien Kanssa. Knoppitietoa – koskaan ei tiedä milloin sitä tarvitsee! Toimittajafiksuksi itseään tituleerannut Enbuske kertoi jonkun sanoneen hänen peittelevän tyhmyyttään esittämällä vielä tyhmempää.
Tiedä häntä, mutta mielenkiintoinen puheenvuoro hänellä kuitenkin oli.
Naisvaltaisen yleisön pitäydyttyä suhteellisen hiljaa sai Tuomas pitää pitkää monologiaan viestinnästä, sen vaikeudesta ja monimuotoisuudesta.
Miksi olet outo?
Tällä replalla muutamaa kiloa vähemmän ja tuuheammalla tukalla varustettua sinkku- Tuomasta lähestyi bööna baarissa. Niin, kuka on outo ja miksi joku niin ajattelee? Miksi joku ajattelisi itsestään olevansa outo? En usko, eikä usko Tuomaskaan, että kukaan pitäisi itseään kategorisesti outona. Jokaisella on oma persoonallisuutensa, tapa elää, olla ja hengittää. Se, että joku moisen kysymyksen suustaan edes päästää osoittaa pyhää yksinkertaisuutta. Ympäröivä maailma on juuri niin monimuotoinen kuin on ihmiskuntakin.
Viestinnälliseltä näkövinkkeliltä tämä on haaste ja rikkaus. Millä tulokulmalla asioita lähestyy ja miten niistä viestii. Sivuttiinpa päivän sessiossa vanhat kunnon Wiion laitkin.
Uusi asunto/ uuden asunnon monet nurkat
Tuomas Enbuske kertoi elävän esimerkin perheestään, joka tuli uuteen asuntoon vierailulle. Jokaisen perheenjäsenen suhtautuminen asuntoon oli omalla persoonallisella tavallaan aidon omintakeinen.
Dippa-inssi isä oli oli kysynyt ensimmäisenä, ennen kuin oli asuntoon edes tullut ”mitkä kodinkoneet siellä on?” – ei hajuakaan, tuumasi Tuomas. No mikä lämmitys? Öö.. ei voi olla öljy tuumasi Tuomas, kun ei ole öljykattilaa = sähkö..kai..
Äidin ensi kosketus asuntoon oli ”onpa kaunis maisema”. Maisema, jota Tuomas ei pistänyt merkille sen kummemmin.
Business orientoituneen ja vähän epäilyttävän kokoomuslaisen tavoin hiuksensa kampaavan Monacossa asuvan veljen (näillä sanoilla Tuomas veljeään kuvaili) suhtautuminen oli lyhyt ja ytimekäs: Mikä on alueen keskineliöhinta?
Tämän esimerkin kautta oli hauska kuulla, miten totta tosiaan ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin asioihin. Asunto – mistä tulokulmasta asiaa tarkastelee, niin siitä kulmasta myös kiinnostus herää.
Viihdyttämisen pakko
Ovatko juttuni tarpeeksi viihdyttäviä ja ongelmaisia– miettii Tuomas terapeutillaan. Viestijän ja viihdyttäjän rooli saattaa jäädä pahasti päälle. Viihdyttävän yksinpuhelun Tuomas Enbuske pitikin. ”Töissä pärjää, kun aina näyttää v-mäiseltä” siteerasi Enbuske Seinfeldiä ja jatkoi MC Nikke T:n sanoja lainaten, ”jos haluu saada, on pakko antaa”. Näinhän se on bloggaamisessakin. Jos haluu saada äänensä ja ajatuksensa kuuluviin, on annettava palstalle aikaa. V-mäisyys ei sentään tälle aspektille ulotu! Eihän?
Tuomaksen jälkeen City-lehden päätoimittaja Maria Pettersson kertoi nuorille viestimisen haasteista. Yksi esityksen videoista, Yale video pisti kyllä naurattamaan koomisuudessaan! Heh! Tuota ei takuulla ole tehty vakavissaan. Tai jos on niin sitten on kolahtanut niin metsään kuin olla ja voi.
http://www.youtube.com/watch?v=tGn3-RW8Ajk
Nopean hotellilla kääntymisen jälkeen suuntasimme Kokkolan maakuntakirjastoon iltamiin. Iltamat kirjastossa eivät herättäneet kovin rempseitä mielikuvia etukäteen.
Vanhan nahka- ja tervakaupungin historiankertauksen saimme Bjarne Kallisin tervetuliaissanoissa, jonka jälkeen kirjastoympäristö muuttui viihdyttäväksi ja vieraanvaraiseksi areenaksi. Taitavat kilpatanssijalapset loksauttivat leukamme auki ketteryydellään.
Kokkolalainen Oa Lönnbäck viihdytti meitä stand up komiikalla, joka oli Kokkola svenskalla höystettyä. Nyt tiedän mikä on gårr bra! Tiedätkö sinä?
Tänään kotiin hips ja hops!
Jopas oli seminaarimatkailua kerrakseen. Niin, pelkääkö se Tuomas puumapomoja? Ei.
Tuomas Enbuske tulee toimeen yleisesti v-mäisten (sana jota kuulimme varsin usein) vanhempien naisten kanssa. ”+50 nainen löytää itsetuntonsa, jättää miehensä – näistä naisista tulee puumapomoja” laukoo toimittaja, ihminen, rakastaja, isä, ateisti, espoolainen, Macallan-viskin ystävä, klassinen talous- ja ihmisliberaali Tuomas Enbuske hymyssä suin.
(Pahoittelut kuvien suhrusta – käsimatkatavaroiden kanssa matkanneella ei ollut tilaa järkkärille, Nokialaisen kuvanlaatu on sisätiloissa säälittävä.)