pimeys

Voi toDellakin pistää nupin sekaisin.

Tiedättekö fiiliksen, kun koittaa jaksaa ja olla energinen – kaikkien opastusten äitinähän on se, että lähtee liikkeelle eikä jää sohvaperunaksi vilttien väliin uinumaan puolihorroksessa. Ei. Liikkeelle, no minäpä sen tein ja kas sananmukaisesti koitin olla pirteämpi kuin olinkaan. Siinä Tanssiliikunta Hehkun tunnilla keinahdellessani nappasin vesipullosta hörpyt ja kuivasin pyyhkeeseen hikeä. Niin, pyyhkeeseen jossa luki pienellä ”S.S. pefletti”.. eli olin väsyneenä napannut poikani uimakamojen pikkupyyhkeen. Väri on kirkkaan oranssi kuten kuvan kurpitsoissa- väriä ei Voi olla huomaamatta. Niin tai voi jos unohtaa avata silmät..

Seuraavana päivänä koitin kotioven vai pitäisikö sanoa Kyöpelivuoren takana avata ovea pankkikortilla. Siinä minä seisoin oven takana muovikortti kourassa ja pää löi tyhjää. AVAIMET, kas kas. Taidan olla dementoituneempi kuin alakerran mummo!

Onneksi näissä hömelöissä tilanteissa löytyy huumoria; hain poikani kaverin luota leikkimästä ja siinä rupatellessa kysyin ”oliko Henrillä kaikki kotona”? Poika alkoi hihittää aivan hervottomana ja samalla leikkasi omakin kovalevy.. MULLA ei tainnut olla kaikki kotona. :)

Mitään muuta en keksi kuin tämä säkissä eläminen. Valoa valoa!!! Tahtoo! Noita Homekorvankin kodin voi valaista!!! Me ei olla menninkäisiä tai ainakaan kaikki.

Halloween on kiva piriste, joka sieltä meidän isoveljeltä Jenkkivillestä on tänne pohjolaan tupsahtanut. Väriä ja vauhtia, sitä tarvitaan säkkipi-mey-teen.. jotta edes jotenkin kestää tän marraskuun raskaan täkin, joka tuolla taivaalla roikkuu.

 Jaa onko nää kuvat meiltä- ei (vaikka roinaa taitaa olla yhtä paljon). Kyseisiä tunnelmia on saanut kauppakeskus Jumbossa asioivat ihastella aina sunnuntaihin asti. Noita Homekorva lennähti takaisin kyöpelivuorelle. :) Seuraavaksi kyseisen kimppakämpän jakaakin joulupukki.