Saiturin joulu

Niin, kelle joulu merkitseekään ja mitä. Ahdistusta, laulua ja iloa, paniikkia, lahjarumbaa, siivousvimmaa, kynttilöitä ja tunnelmointia, pakkojuhlimista, yhdessäoloa vai kenties surua.

Olimme katsomassa äidin ja poikani kanssa Kansallisteatterissa Charles Dickensin Saiturin joulu näytelmän harjoitusnäytöstä ja tulihan siinä ne kaikki fiilarit. Surusta leiskuvaan iloon. Huikea lavastus ja Varsinkin lapsinäyttelijöiden laulu- ja soittotaidot (siitä rohkeudesta puhumattakaan) nousivat harjoituksessa hyvin esille. Peukku Amos Brotherus, Johannes Brotherus, Robert Brotherus, sekä muut lapsinäyttelijät, hienoa työtä jo nuorena. Mitä teistä vielä aikuisena tuleekaan!

Käykää Lilyläiset katsomassa, enskari 30.11. Suosittelen! Ei ole ”pelkästään” puhdas lasten näytelmä – vaikka 6 vuotiaista alkaen aina 100 ikävuoteen on ikähaarukka ilmoitettu perhenäytelmän mainoksessa. Koskettavia asioita visualisoituna huikealla tavalla, näytelmän keinoin mennään vähän henkimaailman puolellekin. Jos ei muulloin, niin jouluna se kitupiikinkin sydän pehmenee.

Toivottavasti.

Kuten sairas pikkupoika näytelmässä sanoi (vapaasti siteeraten),

”jouluna hautausmaalla on kaunista, satojen kynttilöiden loistaessa”.