Keskellä elämänmuutosta

Ystäväni kehotti minua perustamaan blogin, jotta voin kertoa laajemmin perheemme kuulumisia mutton jälkeen. Olemme nelihenkinen perhe, johon kuuluu minä, mieheni, nuorempi poikani (esikoinen on jo omillaan) ja vanha ajokoiran rahjus. Edessämme on muutto yli 400km:n päähän nykyisestä kotikaupungista, maaseudulle, minun synnyinseuduilleni. Kaikki tuntuu tällä hetkellä kaoottiselta, työkuviot täysin auki, vaikka talo on jo ostettu ja muutto joulun alla, miljoona asiaa hoidettavana ja pää täynnä suunnitelmia, haaveita ja pelkoja ja jopa pientä panikointia suuren elämänmuutoksen edessä. Itselleni suurin syy ja tarve blogin perustamiseen lienee juuri se, että voin avata tuntojani ja jopa selkiyttää kaaosta päässäni kirjoittamalla teille, jotka kenties tätä luette… En ymmärrä juuri mitän blogin pitämisestä, mutta selväksi on käynyt, jotta kirjoittaa täytyy, on ikäänkuin pakottava tarve ja tämä lienee se nykyajan tapa…  

Aion tulevaisuudessa käsitellä seuraavia aiheita: 

-Unettomuutta, josta on tullut jatkuva seuralainen jo 12 vuotta sitten ja jonka kanssa elän ja tasapainottelen ja jonka koitan hyväksyä.

-Maallemuuttoa keskikokoisesta kaupungista, rivitalolähiöstä täysin keskelle peltoaukeaa, jossa lähinaapurit ovat puolen kilometrin päässä.

-Opettelua puutarhan hoitoon, remonttihommiin ja vanhan talon asukkaan jatkuviin puuhasteluihin.

-Eläinrakkauttani ja haaveitani koirien ja kenties muidenkin kotieläinten hankinnan suhteen.

… Varmasti aiheita pulpahtelee lisää ajan myötä, enkä aio rajata niitä, koska pääasia on, että voin tällä tavalla ihmetellä elämää avoimesti ja purkaa mieltäni painavia asioita ja kertoa miten haasteista selvitään ajallaan. Sillä niistähän selvitään kyllä aina, ennemmin tai myöhemmin! Se on vakaa tieto sisuksissani, kaikki selviää aina!