Sata asiaa muistettavana…

Jos olisin tiennyt miten paljon asioita on hoidettavana ja muistettavana, kun muuttaa huolettomasta rivarilähiössä vuokralla asumisesta maaseudulle omaan vanhaan omakotitaloon, olisinko ryhtynyt tähän? Kyllä ja ei… Yksin en olisi tähän ryhtynyt, en yksinhuoltajaäitinä, jolla on määräaikaisia työsuhteita, terveydellisiä haasteita ja rohkeus elämänmuutoksiin kadonnut vuosia sitten. Nytkin tuntuu rankalta tämä yli 400km:n siirtymävaihe, joka kestää vielä yli kuukauden, mutta vanha totuus on: Yhdessä olemme vahvempia. Mikään ei tunnu nyt ylitsepääsemättömältä, kun rinnalla on vahva ja superluotettava turvakallio elämänkumppanina. Olen toki meidän perheessä se, joka hoitaa byrokratia-puhelut ja organisoi muuton, mutta mies on se, joka tarttuu toimeen, kun tarvitaan fyysistä voimaa ja käytännön toimintaa. Melko stereotyyppistä, kenties, mutta toimii meillä. 

Muistilistasta on saatu tähän mennessä ruksattua yli ainakin: 

-Lainaneuvottelut pankin kanssa

-Kuntotarkistus+kosteusmittaukset

-Itse talokauppa kaikkine papereineen

-Vakuutukset

-Sähkösopimukset

-Vesisopimus

-Nettiliittymät

-Muuttoauton tilaus

-Polttopuiden tilaus

-Jätehuolto

-Pojan kouluun ilmoittautuminen

-Vuokra-asunnon irtisanominen

Paljon on vielä tehtävänä, ennen kuin joulu uudessa omassa kodissa koittaa, mutta kun nuo tärkeimmät on kunnossa, niin pienemmät hoituu perässä. Onneksi taloon ei tarvitse tehdä mitään isompaa remonttia, kunhan parannetaan hiukan imanvaihtoa ja laitetaan uudet tapetit, niin asua pystyy hyvin ja melko huolettomasti. Nyt täällä lähiön hälinässä, maaseudun rauhaan pääsyä odotellessa tuntuu, että jokainen päivä on liikaa. Mieli on jo muuttamassa maalle niin lujaa, että on vaikea sietää vieraita ihmisiä, asfalttia ja liikenteen melua. Uudessa kodissamme ei tule olemaan lähinaapureita n. kilometrin säteellä, eikä juurikaan läpikulkuliikennettä, ellei lasketa tieltä kuuluvaa kavioiden kapsetta liikenteen ”meluksi”, kun läheisen ravitallin hevoset harjoittelevat ohikulkevalla hiekkatiellä. Ja siis minähän rakastan hevosia! Joten muutos tulee olemaan suuri ja ah niin odotetu!