Lentokentällä ihmeteltyä

Ihmeellinen ja haastava puolitoista kuukautta Irlannissa alkaa olla loppusuoralla. Istun nimittäin Dublinin lentokentällä lähellä lähtöporttia ja haukottelen. Yö oli jokseenkin rankka. Ei sen takia, että Dublinin yöelämä olisi käynyt voimille, vaan periaatteessa oman pihiyteni takia. Siinä on sana, jota minuun ei varmaan olekaan aikaisemmin liitetty. Päinvastoin, jos puolisoltani kysyttäisiin, hän saattaisi hyväntahtoisesti naljaillen muistuttaa mieltymyksestäni alennusmyynti-shoppailuun, joka ei aina rajoitu pelkästään niihin välttämättömyystarvikkeisiin. Tai riippuu tietysti näkökulmasta, minkä kukakin kokee välttämättömäksi. Minä koen esim. ehdottoman välttämättömäksi omistaa erilaisia ruusukuvioisia kodintekstiilejä ja 10 erisävyistä huulikiiltoa (joita en koskaan käytä).

Tämä viimeöinen ennenkuulumattomasta pihiydestä johtuva kärvistelyni koski kuitenkin majoituspaikkaani. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Lähteä kohti lentokenttää keskellä yötä bussilla ja viettää puolet yöstä lentokentällä notkuen, mikä toki olisikin ollut se kaikista etuisin vaihtoehto, mutta tuntui epäinhimilliseltä ja jossain määrin epäterveelliseltäkin. Toinen vaihtoehto oli buukata majoitus Dublinista ja saapua kaupunkiin jo hyvissä ajoin edellisenä iltana, jotta olisin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä aamukahdeksalta kentällä. Selailin netissä B&B-tyyppisiä majoituksia monta viikkoa ja naps, siinä kohtaa se saituus iski. Buukkasin halvimman mahdollisen majoituksen ja kuvittelin sen olevan siedettävä, koska kysehän on vaan yhdestä yöstä… Yön pituudesta minulla ei näköjään ollut käsitystä…

Mitäkö opin? ”Viehättävä, Yrjöjen aikainen, pitkät perinteet omaava B&B” Voi tarkoittaa myös läpeensä homeista, pahviseinäistä, kylmää, kosteaa, koppia, jonka oven lukko on vähintään yhtä vanha kuin Yrjö itse.

”Kansainvälinen ja nuorekas asiakaskunta” voi tarkoittaa myös paikallista, joskin toki nuorta huumekauppiasta, joka koputtelee ovelle, nähtävästi ovesta erehtyneenä.

”Loistava sijainti ja lentokenttäkuljetus” voi tarkoittaa myös sitä, että ovesta ulos astuessa joudut väistellä tämän samaisen kaupustelijan viittä parasta kaveria ja pyytää tuplavarmistellen, että respan nuori herrasmies tilaa minulle taksin valmiiksi aamuksi oikeaan aikaan. Herra oli erittäin ystävällinen, mutta vaikutti siltä että on ensimmäistä päivää töissä, eikä ole saanut hommiinsa perehdytystä.

Huoneeseen astuessani törmäsin sänkyyn, koska huone oli niin pieni, että oven avattuani olinkin jo sängyn laidalla. Hetken ihmeteltyäni aloin tuntea vienon virtsan hajun nousevan kokolattiamatosta. Päätin pitää kengät jalassa. Rimpuilin itseni petille potkien kengät pois jalasta vasta ollessani makuulla. Wi-fi sentään toimi, jotta saatoin laittaa läppäriltä Netflixin pyörimään, kuulokkeet korville ja näin välttyä kuulemasta sisäpihalta kaikuvaa kiivasta arabiankielistä sananvaihtoa, johon liittyi kova metallinen pauke ja joka toistui kaksi kertaa tunnissa. Hajuja oli vaikeampi välttää. Pissan käryn lisäksi sisäpihalta leijui huoneeseen imelä savun haju ja tarkistettuani monta kertaa, että ikkunat ovat varmasti kiinni, luovutin ja hengittelin suun kautta.

Yö kuitenkin kului, hitaasti mutta varmasti ja parin tunnin torkahtelun jälkeen, keräsin viiden maissa kimpsut ja kampsut ja siirryin kadulle odottamaan taksia. Kadulla olikin rauhallista ja raitista ilmaa ja sain itseni psyykattua parempaan mielialaan, joten taksin saapuessa olin niin helpottunut ja hyvällä tuulella, että jaksoin jopa vitsailla taksikuskin kanssa. Taksikuski ihmetteli minun aikaista kadulla seisoskeluani, hän oli näet ollut ihan varma että joutuu odotella asiakasta, koska oli itse etuajassa. Kun kerroin että tämä ei ole ollut mikään pikku ”bileviikonloppu Dublinissa” vaan olen vähintäänkin innoissani kotiinpaluustani kuuden viikon seikkailun jälkeen, hän ymmärsi aikaisen kyydin odottelun ja totesi:”so you had grand adventure in Ireland! Waiting desperetly to get back home, aren`t you love?” Nauroimme molemmat ja tuo miellyttävä taksikyyti jätti minulle kuitenkin sen jälkitunnelman Irlannista ja irlantilaisista, minkä halusinkin. Kaikesta voi vitsailla ja kaikista tilainteista löytyy hyviä puolia ja asiat kääntyy aina lopulta parhain päin. Kiitos Irlanti.

hyvinvointi ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *