Lumi on lahja.

Kirjoitin viime torstaina riemua täynnä olevan postauksen lumesta ja talvesta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Syystä joka minulta jäi pimentoon, postaukseni ei koskaan tullut julkaistuksi. Luultavasti syy oli omassa amatööriydessäni ja päädyin poistamaan koko tekstin. Tänään aihe on sama, mutta riemu lumesta on sulanut viikonlopun aikana pois. Tilalla on nurjamielistä kuraa, surua siitä, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia, jolle ainakin minä tunnen olevani voimaton tekemään paljon mitään tai hyvin vähän. 

Olin ollut koirani kanssa pitkällä kävelyllä lumituiskussa. Olimme vaeltaneet pari tuntia halki metsän ja peltojen. Vaatetus oli hyvä ja olin kipeästi raittiin ilman tarpeessa, joten lumipyry ei meitä haitannut. Vanha ajokoirakin innostui mönkimään lumessa ja nuuski vielä normaaliakin enemmän lumessa näkyviä jälkiä. Minä nautin suunnattomasti puhtaasta, valkoisesta lumesta joka puolellani! Sillä hetkellä tuntui, että edes vähän aikaa kaikki on maailmassa kohdallaan. Että kaikki on hyvin ja oikein. Niinkuin lapsena oli. Silloin oli aina talvella lunta ja kesällä hellettä heinäpellolla. Kouluun pääsi hiihtämällä peltojen poikki. Silloin lumi lyhensi koulumatkaa reippaasti. Noihin tunnelmiin jäin torstaina hetkeksi pellon reunalle seisomaan, enkä ollut malttaa palata takaisin neljän seinän sisälle. Nautin ja tunsin, miten elämänvoima minussa vahvistui. Parempaa terapiaa kuin mikään muu! Tai siis ainakin juuri minulle sopivaa. 

Nyt on maanantai, lumet sulaneet, mittari näyttää taas +3 ja luen netistä lohduttomia uutisia siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa aivan käsittämättömän moniin asioihin. Asioihin, joihin en olisi mitenkään voinut sen kuvitella vaikuttavan! Esimerkiksi mainittakoon, miten Malawissa maanviljelijä-perheen  kaikki pellot jäivät ilmastonmuutoksesta johtuvan tulvan takia veden alle, perhe näki nälkää ja vanhemmat joutuivat antamaan 13-vuotiaan tyttärensä lapsimorsiameksi eräälle miehelle, koska toinen vaihtoehto olisi ollut nälkäkuolema. Enpä olisi ihan heti uskonut, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa myös kokonaisen uuden sukupolven lapsimorsiamia.

Globaalissa mittakaavassa siis meidän vähälumiset talvet ovat pikkujuttu, mutta kyllä tämän loskan ja plussakelin toistuessa talvesta talveen ja kesien ollessa koleita ja märkiä, meidänkin pitäisi kaiken järjen mukaan havahtua miettimään, mitä pitäisi tehdä toisin? Mitä on ylipäänsä tehtävissä? Mitä minä, yksilönä, voin tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Netti on tietoa pullollaan, kaikkien helposti löydettävissä. Paljon ohjeita löytyy, ihan tavalliseen arkielämään, siihen miten me voimme auttaa asiaa. Pienillä teoilla. Tämän maanantain kysymykset teille rakkaat lukijat kuuluukin: Vaivaudummeko me etsimään tietoa ja toimimaan annetun tiedon mukaan? Voitaiskos hei googlettaa ”ilmastonmuutoksen hidastaminen”?