Luopumisia osa: tieskuinkamones

Ystäväni siirtyi pari vuotta sitten musiikkibisneksen puolelta hyvinvoinnin työläiseksi, eli urheiluhierojaksi ja siitä pitäen olen saanut nauttia ylellisyydestä, johon kuuluu kotiin asti tuleva hieroja kerran kuussa. Olen koko elämäni hakenut hyvää, juuri minun jumeilleni sopivaa hierojaa ja nyt kun sen olen vihdoinkin löytänyt, niin siitäkin pitää luopua. Kukaan muu ei ole yhtä tehokkaasti ja nopeasti saanut minua takaisin vetreitten kirjoihin, kuin juuri tämä ystäväni! Hän on synnynäinen luonnonlahjakkuus, joita tapaa todella harvoin. Tiedättekö naiset, se on aikalailla sama asia, kuin hyvän kampaajan löytäminen. Kun sellaisen löytää, niin se tuntuu arpajaisvoitolta, eikä siitä heppoisin perustein luovuta. Minulla on ystäviä, jotka käyvät lempikampaajallaan 140km:n päästä asti. Meillä ja hierojakaverillani kasvaa välimatka kohta 600km:iin, joten on vain luovuttava ja jätettävä karvaat jäähyväiset. Tänään hän kuitenkin tulee vielä hieromaan meidän molempien niskahartiajumit taivaan tuuliin, viimeisen kerran. Sen jälkeen on pakko alkaa etsiä taas uudelta paikkakunnalta uutta hierojaa. Käännän toivoni setäni suuntaan, joka on operoinut ikänsä nyrkkeilyn parissa, hänellä jos kellään, lienee antaa vinkkejä hyvästä urheiluhierojasta. Muutenkin kovasti lohduttaa tieto, että minulla on mahdollisuus palata takaisin rakkaan kuntonyrkkeilyharrastukseni pariin tulevaisuudessa, jahka olkapäävammani saadaan korjattua. Kuntonyrkkeily ei ehkä ole 2018 trendikkäin liikuntamuoto, mutta voi pojat, se on paras konsti hävittää niskahartiajumitukset! Kovin tehokkaasti se lievittää myös niitä mahdollisia stressijumituksia korvien välissä ja veisin vertauskuvallisuuden  jopa niin pitkälle, jotta väittäisin säkin ja pistehanskojen hakkaamisen jopa oikovan ne ”vintin matot”, jotka joskus tahtovat mennä mutkille…!