Aloin tänään tutustua uuden pankkimme verkkopalveluihin ja niinhän siinä kävi, jotta heti tuli kysyttävää. Aikaisempien pankkien kanssa tilanteen selvittely olisi vaatinut ainakin asioimista automaattisen puhelinpalvelun kanssa, verkkotunnistautumista mobiilissa, jonottamista asiakaspalveluun, tuskastumista jonottamiseen ja chatin avaamista pankin sivuilla, vain muutamia mainitakseni. Lopulta olisin ehkä saanut oikean ihmisen langan päähän ja monimutkaisia ohjeita ”nörttikielellä”, sekä pahimmassa tapauksessa kehotuksen asioida henkilökohtaisesti pankissa, jossa tilini on avattu.

Mutta nythän on niin, että vanhat hyvät ajat ovat täällä taas! Välittömästi ihmettelyn aiheen herättyä päässäni, otin puhelimen käteen, valitsin numeron ja hälytysäänen soitua tasan 2 kertaa puhelimeen vastaa aina niin ystävällinen ja avulias Sinikka! Kyllä, oikea elävä ihminen, jonka olen jopa tavannut henkilökohtaisesti! Sinikka on positiivinen, sympaattinen ja asiakaspalvelun rautainen ammattilainen. Sinikka ei ole kone, joka pyytää valitsemaan numeron toisensa perään ja odottamaan vuoroa, Sinikka ei soita puuduttavaa taustamuisiikkia tai jankuta verkkotunnistautumisesta. Sinikka sanoo hyväntuulisesti: No moikka! Ja kerrottuani huoleni, kuin ihminen ihmiselle, Sinikka ratkaisee ongelman noin kolmessa minuutissa ja toivottaa tervetulleeksi Pohjanmaalle! Olen niin kiitollinen, että lähes pillahdan itkuun. Sinikkaa se varmaan huvittaa. 

Tästä toivuttuani aloin ihmetellä, onko todella mahdollista joidenkin asioiden elämässä muuttua vielä yhtä mutkattomasti toimiviksi, kuin ns. ”ennen vanhaan”? Pankkipalvelut näköjään ainakin, mutta onko muuta? Olisiko mahdollista, että maallemuuton seurauksena tapahtuisi jonkinlaista positiivista taantumista? Onhan toki hienoa, että kehitys kehittyy, tekniikka helpottaa ihmisten elämää ja maailma muuttuu, mutta tarvitseeko kaikkia vanhoja käytäntöjä heittää romukoppaan? 

Keksin heti muutaman… Maalla suositaan työnhaussa sellaista, joka menee ovelle, koputtaa, astuu sisään luvan saatuaan, katsoo reilusti suoraan silmiin ja sanoo käsipäivää.  Sen jälkeen istutaan alas ja jutellaan tunti kaikessa rauhassa kaikenmoisista aiheista. Tullaan tutuiksi ja pohditaan, miten yhteistyö olisi kannattavaa molemmille osapuolille. Sama toimii myös puhelimitse. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, suoraan. Ilman nettihakemusten täyttämistä, rekrytilaisuuksia ja välipomon sihteerin kummin kaiman  kautta asioimista.

 Toinen esimerkki on talon osto. Huomasimme, että ulkovaraston lukon kanssa on ongelmia.  Emme saaneet sitä auki, vaan kas, sen sijaan, että olisimme murtaneet oven auki tai vaihtaneet koko lukkopesän, saatoimme soittaa talon edelliselle omistajalle, joka lupasi tulla apuun heti ja ihan koska vaan tarvitaan ja erikseen vielä kehotti soittamaan heti, jos on jotain muuta kysyttävää talon suhteen. Hän asuu näet samalla kylällä edelleen ja mielellään auttaa uusia kyläläisiä kotiutumaan yhteisöön. Lupasi vielä levittää sanaakin, liittyen työnhakukysymyksiimme.

Minulle käsite ”positiivinen taantuma” siis tästä lähtien tarkoitta ylimääräisen byrokratian karsimista, tekniikan väistymistä ihmisen tieltä ja mutkatonta, tuttavallista asiointia ihmisten kesken. Tullaan tutuiksi, niin mutkat oikenee.