Ei kaikki jätkät tee paskamaisesti

Sun piti olla mulle se, joka saa mut unohtamaan jokaisen aiemman virheeni. Sun piti olla se, joka palauttaa uskoni miehiin, joka osaa koskettaa mua juuri oikealla tavalla oikealla hetkellä. Katsoit mua kuin olisin koko maailman ihmeellisin ja mielenkiintoisin olento, sanoit sen ääneenkin ja mä hölmö uskoin. Mä sekoilin sulle viikonloppuisin humalaisia viestejä, ja sä et säikähtänyt niitä. Herrasmiehen elkein et halunnut ylittää rajojani tai olla liian nopea liikkeissäsi, koska kaikella oikeasti oli merkitystä. Varovaisena annoin sulle mahdollisuuden, vaikka mun on ollut vaikeaa päästää ketään oikeasti lähelle ja kertoa suoraan mitä tunnen ja ajattelen.

Kaikki oli selkeää ja helppoa. Olin saanut kuulla suustasi ne sanat joita olin pitkään odottanut, hymyissä suin palasin kotiin ja hehkutin sua ystäville, enpä arvannut että se olisi viimeinen kerta kun nään sut.

On vähän liikaa menossa just nyt, oot mahtava tyyppi, mut ei musta oo nyt mihinkään. Sori.

Sen kerran kun antaa jollekkin mahdollisuuden, uskoo hyvään ihmisessä ja tuntee olonsa turvalliseksi, saakin enemmän takkiin kuin koskaan aikaisemmin. Sitten sitä jatkaa sekoilua sekoilemasta päästyään, että unohtaisi ne elokuvalliset hetket kun maattiin vierekkäin ja kuunneltiin niitä sokerisia rakkauslauluja. Tequila puhdistakoon sinut muististani, muut miehet silittäköön mua että en kaipaisi sun lähelle, ja sun numerosi poistettakoon, että en vaikuttaisi epätoivoiselta viikonloppuisin.

Sinut vielä jos osaisin oikeasti unohtaa.

Terkuin, Levoton