Ihanaa olla yksin välillä

Selaan ne kaikki mahdolliset vaihtoehtoni vetäen kaikki empimättä vasemmalle, niistä kukaan ei ole sinä. Totean, että ehkä minusta tulee yksi niistä sellaisista kun vähän kasvan. Vahva itsenäinen nainen, joka ei perjantai-iltaa yksin kotona viettäessään mietikään, että jos olisikin joku jonka kanssa tuijottaa telkkaria ja syödä kanapastaa vierekkäin Ikeasta ostetulla yhteisellä sohvalla.

Itsenäinen nainen vailla murheita. Tarpeeksi kauan kun olisin yksin, oppisin että niistä toisista on vain turhaa vaivaa, harmia ja sydämen tuskaa. Aidosti nauraisin ihmisille, jotka työntävät omaa parisuhdeiloaan toisten silmille eri medioissa, katkeroitumatta ja kadehtimatta. Elämäni ja asuntoni täyttäisin ilolla, kasveilla, kavereilla ja koirilla.

Olen minä nyt onnellinen yksinkin, mutta näinä pimeinä iltoina kun katson vierestä niitä monia, jotka ostavat taloja, varaavat kirkkoja ja ostavat potkupukuja, en voi olla miettimättä, että jos en vaan koskaan löydäkkään ketään. Kuuntelen hirveitä kliseisiä rakkauslauluja, ja mietin niitä jotka päästin menemään, koska pelkäsin liikaa, tai jotka heittivät minut pois kuin olisin kertakäyttötavaraa.

Tästä tulikin teksti täynnä kliseitä, mutta niin olen minäkin klisee. Syön yksin perjantaina kotona mikrossa lämmitettyjä Vihiksiä ja kuuntelen Vestaa.

Ihan ok kai tämäkin.

Terkuin, Neiti Levoton