Kaikilla muilla menee niin hyvin

Kuinka pelottava ajatus olisikaan, ettei kukaan muukaan ole täydellinen. Tai ajatus siitä, että ihmiset kertoisivat oikeita kuulumisiaan somessa. Miten helpottavaa ja vapauttavaa olisikaan sen kaiken täydellisen elämän keskellä nähdä kuva korkeasta pyykkivuoresta tekstillä ”Viikkojen välttely, mutta nyt aattelin pestä pyykkiä”. Tai kuva jäätelöpaketista, jonka söit vahingossa taas yksin ja kerralla, lusikalla suoraan paketista. Se jäätelöpaketti joka on edelleen tiistaina olohuoneesi pöydällä, vaikka tyhjä se oli jo perjantaina. Muiden täydelliset meikittömät selfiet, sunnuntain brunssit ja opiskelijoiden iltapuvut saavat sinut tuntemaan itsesi täydelliseksi luuseriksi makaessasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa sängynpohjalla ahmien Netflix-sarjoja koko viikon siivoamatta jätetyssä yksiössäsi.

Heikoimmalla hetkelläsi muistuta itsellesi, kuinka vähän sun tekee mieli kertoa muille että hei, nyt on muuten oikeesti aika paskaa. Tai miten et jaksa selittää kenellekkään, miten susta tuntuu että sä vaan junnaat paikallas ja kaikki muut saavuttavat suuria unelmiaan. Siispä miksi kukaan muukaan sitä jaksaisi muiden naamoille jakaa?

Maailma on siitä vääristynyt, että tiedämme mitä kenellekin kuuluu, vaikka todellisuudessa näemme vaan ne elämän kohokohdat, kun kaikki onnellisuus pursuaa yli. Olen asettanut itselleni haasteen, kertoa edes joskus ohimennen kuvatekstissä, että tällä tyypillä ei ookkaan kaikki ihan kasassa. Että sekoilen ja laiskottelen, olen huono keittämään kahvia, tiskaamaan ja siivoamaan viikonlopun viininjämiä ja varsinkin heittämään vanhentunutta ruokaa pois. Sellasta elämä on, epätäydellistä mutta sekin on enemmän kuin ok.

Mikset säkin joskus?

Jos kaipaat täydelliseen feediisi vähän lohtua, ota seurantaan vaikka esimerkiksi Instagramissa @sipelolleri tai @laurafriman, se helpottaa.

Terkuin, Levoton