aamuyön viimeinen

en enää löydä itseäni tästä. itsestäni. kanssasi. varmaan ymmärrät.

 

 

teinkö väärin, kun en sinä iltana vastannut soittoosi, viestiisi tai sähköpostiisi. en tiedä. en ole aina ”online” niin kuin hetkittäin paheksuit.

otin vastaan eräältä toiselta kutsun. häneltä, jonka jätin silloin pöytään istumaan, kun lähdin kanssasi. sitä et saa koskaan tietää ja ei se sinulle kuulukaan.

ymmärsit varmaan jo ennen sitä iltaa, etten palaa kanssasi metsiin, joissa kävelimme kerran. en luvannut sinulle muuta kuin lähtöni. karkaan sinultakin.

olemalla sinun unelmissasi, menetän toisen.