Jos vihaisin sinua, syitä löytyisi useita. Saman verran kuin rakastaa.

Voisin vihata sinua siksi, ettet pystynyt luottamaan minuun ja jakamaan sisimpääsi.

Vihaisin sinua helvetisi, sillä sinulla oli joku muu jolle puhua.

Vihaisin sinua, sillä et kertonut missään vaiheessa sitä.

Luultavammin vihaisin sinua myös sen tähden, kun sanoit olevani vainoharhainen ja kun en luottanut sinuun täysin.

Vihaisin sinua syvästi sillä edelleen muistan, kun kaduit niitä tekojasi, jotka työnsivät minut pois. Sanojesi mukaan ne olivat olleet kaikki tekoni.

Olisin täynnä raivoa.

Surua ja pettymystä.

Ja minä niin luulin, etten pelkäisi tunteitani vaikka tiesin niiden olevan tärkeitä ja viisaita.
 

Et oikeastaan koskaan todella tiennyt kuinka kohdella minua. 
Löytäessäsi minut, ajattelitko todella, että olisin vielä sillä tiellä. En koskaan ollut siellä tai täällä.

Kerroit miten päästän sinut menemään ja luulit, että rakastin sinua. Se ei ollut totuus.

Kävelen nyt pois, askel eteen ja kolme taakse.