seksihän meillä ei sujunut kuin tanssi. harvoin kyllä.

sinun kanssa emme halunneet enää toisiamme loppuvaiheessa. tai toivoin jopa anellen, mutta olit väsynyt töistä.

ja sinua en halunnut ehkä lainkaan. minulta meni usko meihin kahteen, sillä olit vain niin liian kiinni siinä.

ja sinä, sinun kanssa taas oli haparointia koko asian. en viitsinyt aiheuttaa pettymyksen tunnetta näyttämällä haluani.

silti minulla on vielä löytämättä mies, joka olisi puoliksi niin erinomainen kuin te.

sängyssäni on ollut miehiä ja kai jokainen heistä on jäänyt mieleeni. kuitenkin heidän kanssa keistä eniten välitin ja keiden kanssa vietin aikaa, miksi meillä ei toiminut valssi lakanoissa.

ja miksi he, jotka kulkurin elkein poikkeavat luonani, varastavat aikaa ajatuksissani ja nostavat hymykuopan kasvoilleni ovat heitä, jotka voisin pitää jokaisena aamuna.

hetkellisyys antoi luvan intohimoon, tietäen sen olevan ehkä se viimeinen kerta, sekoittaen sen rakastumiseen. toive ja jano kokea voiko kaikki muukin siinä ympärillä olla ruusuilla leikkimistä. 

huijaan maailmaani kunniallisilla saduilla, joita ei ole olemassa kuin yksinäisessä päässäni. 

ja hiljaisina hetkinä maistelen rommia sekä asioita, joita kaipaan. liu’un eteenpäin ja kysyn, miten tulin tähän.