Tuo koirakin on tottunut metrossa olemaan. Maanalainen reitti vie paikasta, jota sanot kodiksesi paikkaan, jolla ei ole nimeäni. Olkoon se kuja syrjäinen, sillä se ei kestä päivänvaloa. Ne teot ja sanat jäävät sille tielle.

Joinain hetkinä oranssin tunkkainen ja herkkä kirkkaus ei muistuta sinusta. Usein se viestii todellisuudesta. Tiesitkö, siksi metrojen väri on sisältä oranssi, jotta työläiset aamulla töihin mentäessä olisivat viimeistään silloin kiinni arjessa, valmiina puurtamaan ansaitakseen elantonsa, elämänsä ja eläkkeensä.

Kaupunkikuva muuttuu, taloja ja aitoja, verkostoja ja ratoja rakennetaan lisää. Pian ajetaan sinunkin aseman ohi.

Tiedätkö, jos uskaltaisin, tulisin takaisin tiellesi.

taas eksyin luoksesi.

suutelisitko pois pelkoni. sanoisitko, että kaikki nämä ajat olet odottanut.

vaan en tiedä, sillä lähdin.

otan takaisin. unelman onnesta. kuten ensimmäisen suudelmamme. unelman mistään.

http://www.youtube.com/watch?v=bpzxeF_1BzU

ehkä uusi päivä on puolellani. suljen silmät ja nukun pois painajaisen.

toivon jonain päivänä herääväni kainalostasi, etkä olisi sohvalla. mutta emme osaa nukkua ihmisen vieressä. siksi sopisin sinulle.

toivon jonain päivänä sinun heräävän näkemään, mitä se merkitsee minulle, että olet onnellinen.

ajattelisin valon aikaa. laulaisin kehtolaulun sinulle, joka kerta kun sulkisit silmäsi.

keittiössä on viiniä ja taustalla soi blues. ehkä jonain päivänä saan sinut hymyilemään minusta.