On ymmärrettävää, kun sinusta tuntuu läsnäoloni olevan kaukana. Se on. Lähden pian pois. Kyllä, olen ollut kiireinen. Minulla on töitä, olen tavannut ystäviäni niin kuin ennenkin, harrastukseni vievät aikaani, haluan nähdä perhettäni ja yllättävät menot, ne nyt vaan ovat olemassa. Oma ja hiljainen hetki on minulle myös tärkeä. En ainakaan tietoisesti täyttele päiviäni vältellääkseni sinua.

Mutta toisinaan minua kyllä ahdistaa, että pitäisikö meidän nähdä, sillä ei tosiaan ole ollut aikaa. Näin luulen.

Ja minusta on tärkeää, kun et halua muuttaa minua joksikin toiseksi. Sinun sanoin sellaiseksi joka vaalenpunaisissa silmälaseissa leijailee ja halailee.

En usko kiireeni olevan sen suurempi vihje kuin tekosyykään. Enkä ole tähän päivään asti tuntenut elämäni olevan itseasiassa kiireinen, sillä siinä on vain paljon ihanaa. Olen toimelias nainen. Tällainen olen ollut jo pidemmän aikaa ja olen ihan tyytyväinen. Varsinkin huomaan sen nyt, sillä teen elämässäni juuri niitä asioita mitä haluan. Mutta nyt on omatuntoni herännyt sekä on tullut syyllinen olo siksi, etten ehdi tavata sinua tiiviisti. Muttet ole kuitenkaan ainoa.

Tiedän, että haluaisit nähdä minua joskus ja tottakai minäkin. Haluan myös käydä kahvilla tai mennä paistamaan makkaraa, mutta mitään muuta en voi itsestäni antaa. Aikani vain käy vähiin.