Pienessä sievässä

punaviinissä oli sielua sinä iltana. näin yhden entisen rakkaani baarissa. syksy. kannoin sellaista viiniä sisälläni, että tarvitsin itselleni aamuisen kainalon. hänen tykkäämisensä on vieläkin havaittavissa vaikka aikaa meistä on kulunut jo pari vuotta, monta miestä ja useita kaupunkeja. otin askeleen kohti samalla pyytäen häntä.

tiskillä kohtasin yhden vanhan kaverin. neljän viiden vuoden takaa. 0li eronnut kuukausi sitten.

muistan hänen rakastumisensa. kevät. se oli kuukausi yhteisen hetkemme jälkeen. meillä oli silloin hauskaa. nauroimme paljon, kuhersimme ja kikattelimme. hän hyräili lauluja ja teki kahvia maidolla. silmissäni pilkahti säihke. niin hän sanoi jälkeenpäin. otin entisen rakkaani tarjoaman punaviinin ja kutsuin vanhan kaverin luokseni. kuhersimme ja nauroimme, vietimme hetken ja kaksi. hyräilimme bluesia ja joimme kahvia. hän vieläkin muisti kolmen asunnon takaisen makuusyvennyksen.

näin välähdyksen viinin tarjoajan silmissä. ne sumenivat.

en ole viini. ei ole sielua, mutta onneksi mulla on omatunto ja se on huono. ehkä.