Yksin

Mulla on semmonen olo kuin ois ruokapöydässä ateria nokan eessä mutta siihen ei saa koskee tai kun istuis elokuvateatterissa mutta elokuva ei ikinä alkais. Mää tarvin sun kosketusta. Suudelmaa. Jotain läheisyyden osoitusta joka tulis sulta iteltä. Se että mää kosken ja silitän sun reittä tai halaan sua enkä saa mitään reaktiota takas tuntuu samalta ko silittäis villieläintä joka jähmettyy järkytyksestä ja juoksee samantien pois kun lopettaa koskemisen.