Älä lennä, Mia Kankimäki

Kuuntelen Mia Kankimäen romaania ”Naiset, joita ajattelen öisin” ja olen ärtynyt.

Kirjassa Kankimäki matkustaa historian inspiroivien naisten perässä ympäri maailmaa. Olen päässyt vasta Karen Blixenin perässä Itä-Afrikkaan – ja kuten sanottu, minua ärsyttää.

Mia Kankimäki, mikä oikeus sinulla on matkustaa? Mikä oikeus sinulla on löytää elämänsisältösi alati paikkaa vaihtaen?

Tiedän. Olen täysin kohtuuton. Ei se ole Mia sinun vikasi. Ja puolustukseksesi sanottakoon, että olet kirjan mukaan tehnyt Afrikan matkasi vuonna 2014. Silloin minun maailmassani lentolakkoili ainoastaan täysin höyrypäisenä pitämäni ystävän mies.

Sen sijaan ystävien ja tuttujen lomakuvat Instagramista ovat tältä kesältä: Kaliforniasta ja Keski-Euroopasta. Talvella ne muuttuvat mukavan lämpöisiksi paikoiksi Aasiassa tai Australiassa.

Mitä hittoa tekisin näiden kuvien edessä? Alanko painaa järjestelmällisesti itkunaamoja ja lähetellä kauhu-emojeita? Tätä nykyä olen vain laimeassa, salaisessa tykkäysboikotissa.

Oikeasti tekisi mieli lähinnä kiroilla raskaasti. Mutta milloinpa huutaisin kenellekään, että nyt vittusaatana loppuu se hupilentely. Ja mitäpä hyötyä siitä olisi.

Vielä pari vuotta sitten asuin puolisoni kanssa eri maissa ja lensin vuodessa kymmeniä kertoja. Ne matkat eivät kuulu suoraan hupilentojen osastoon, mutta junakin olisi ollut vaihtoehto, jos sitä olisi hetken jaksanut järjestellä. Samoin Facebook-seinältä löytyy parin vuoden takaa häämatkapäivitys: From Borneo with love.

En siis ole synnitön, enkä voi heittää kiviä. Mutta sanon itselleni ja teille muille langenneille: menkää, älkääkä tehkö enää niin. Maailman hiilibudjetti ei kestä enää minkäänlaista törsäilyä. Ja totisesti, toistuva kepeä lomalentäminen on sitä.

Samaan hengenvetoon sanon myös sen, että olen tietoinen päästöjen mittaluokista. Vaikka pidän yksilön tekoja merkityksellisinä, ei ilmastomuutos lopulta ratkea heränneiden ekoteoilla. Aivan toisen kertaluokan vaikuttavuutta olisi esimerkiksi tehokkaalla, globaalilla päästökaupalla.

Tämä blogi ei kuitenkaan käsittele toimivimpia ilmastoratkaisuja vaan ilmastoahdistujan hankalia tunteita. Ja jos joku, niin tuttavapiirin muuttumattomana jatkuva hedonistinen elämä niitä herättää.

Mia, sinä et lennä varsinaisesti lomaillaksesi vaan kirjoittaaksesi kirjan. Jos elävä kuvauksesi safarilta vähentää muutaman muun tarvetta lähteä itse kokemaan Serengeti, päästöt on kai hyvinkin kompensoitu. Minun panokseni on ollut: From Borneo with love.

Sillä ei taatusti hyvitä grammaakaan.