Kynnyksellä
Viime päivät ovat tarjonneet enemmän kuin kylliksi ahdistavia ilmastouutisia. On aika vaikea palauttaa elämää takaisin raiteilleen esimerkiksi tämän uutisen jälkeen:
Maailman ilmatieteenjärjestön WMO:n tutkimustuloksen mukaan maailma on lämmennyt pelkästään viimeisenä viitenä vuotena 0,2 astetta.
Kaksi asteen kymmenystä viidessä vuodessa!!! Se on järkyttävä luku. Lämpeneminen kiihtyy hämmästyttävällä vauhdilla ohi kaikkien ennusteiden.
Jos ei tunnu missään, tässä kertausta: Suhteellisen turvallinen ilmaston lämpenemisen taso on 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Nyt ollaan menossa 1,1 asteessa. Tästä 0,9 astetta kertyivät vuosien 1850-2015 aikana, siis 165 vuodessa. Viimeiset kaksi kymmenystä ovat tulleet edellisen VIIDEN vuoden aikana.
Sovittuja maailmalaajuisia päästöleikkauksia pitäisi uusien tietojen perusteella kolmin- tai viisinkertaistaa. Sen sijaan edes aiemmin sovituista päästöleikkauksista ei ole juuri näyttöä.
Edistyksellisimmissä maissa kuten Suomessa uutisoidaan lihan käytön mahdollisesta vähenemisestä tai siitä, miten Helsinki pyrkii puolittamaan lihan ja maidonkulutuksen julkisissa palveluissa vuoteen 2025 mennessä. Hyviä uutisia, toki, mutta uhan mittakaava ja positiivisten uutisten koko eivät juuri voisi olla kauempana toisistaan.
Juuri nyt näyttää siltä, ettei puolentoista asteen tavoitteessa tulla millään keinolla pysymään. Todennäköisempää on kolmen asteen lämpeneminen, ehkä siitäkin yli.
Silti en missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö meidän tulisi toimia. Toimia täytyy loppuun asti. Ja ilmastonmuutoksen matematiikka on siinä mielessä yksinkertaista, että jokainen päästämättä jätetty hiilikilo ja -tonni on merkityksellinen. Se joko on tai ei ole ilmastoa lämmittämässä. (Toki ilmakehän tietyn hiilidioksidipitoisuuden jälkeen vaarana ovat erilaiset positiiviset takaisinkytkennät – mekanismit, joiden lopputulos voi olla dramaattinen ja ihmisen toiminnan ulottumattomissa.)
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ilmastonmuutoksen kaltaisen uhan edessä ahdistunut mieli tarttuu helposti ääripäihin. On helppo ajautua ajattelemaan joko niin, ettei ole enää järkeä tehdä mitään tai niin, että koko nykyinen järjestelmä pitäisi räjäyttää tuusannuuskaksi, koska mikään hidas toiminta ei enää ehdi tuottaa riittäviä päästövähennyksiä.
Minua hirvittää kumpikin näistä vaihtoehdoista. Kumpikin ääripää saisi luultavasti aikaan enemmän tuhoa kuin todellista vaikuttavuutta. Meidän on toimittava, heti, päättäväisesti ja mahdollisimman laajasti, mutta yhteiskuntia ei pidä tietoisesti ajaa sekasortoon. Meillä ei ole mitään yhtäkkistä kertakaikkista ratkaisua, joka veisi tämän ongelman pois päiväjärjestyksestä. Ilmastonmuutoksen hallinta on monien yhtäaikaisten, suhteellisen pienten toimien tulos.
Tällä hetkellä ajattelen, että ilmastotoimien ja koko pallon tulevaisuuden kannalta tärkeintä olisi saada viesti käänteestä. Maailmanlaajuiset päästöt pitäisi saada edes pieneen todistettavaan laskuun. Samaan aikaan tarvittaisiin valtavasti lisää näitä pieniä uutisia: lihankulutuksen edes hienoista laskua eri maissa, lentoliikenteen kasvukäyrien kääntymistä Ruotsin tapaan, pikamuodin kannattavuuden laskua, pieniä merkkejä siitä, että muutos on väistämättä tulossa.
Isot laivat kääntyvät hitaasti, mutta kun käännös tapahtuu, liike on massiivista ja muutos voi olla lopulta yllättävänkin nopea. Toivon ja rukoilen, että olemme tällä kynnyksellä. Eilisen kuvat ilmastomielenosoituksista lisäävät tätä toivoa.