Pako Selviytyjien saarille

Kun asetetaan rinnakkain ilmastoahdistus ja se ahdistus, joka syntyy taaperon kaksi viikkoa kestävästä yksinhuoltajuudesta, jälkimmäinen näköjään voittaa.

Illan muutamat omat tunnit ovat kuluneet blogin sijaan syvällä karkintuoksuisessa eskapismissa.

Vaikka oikeastaan kyse ei ole vain lapsenhoitoon tuskastumisesta. Tämä pakovaihe pitäisi merkitä ilmastoahdistuksen prosessikaavioon. Ahdistuksen, toiminnan ja tasaantumisen lisäksi ilmastoahdistujan elämään kuuluu tasaisin väliajoin aivojen täysresetointi olohuoneen sohvalla.

Tällä kertaa todellisuuspako on koostunut seuraavista elementeistä: Selviytyjät Suomi, Selviytyjät Suomi Ekstra, natseja vilisevä Das Boot Yle Areenasta, Suurin pudottaja, Toisenlaiset äidit ja Viaplayn nyrkkeilydokkarisarja Eva.

Kun on makuun päästy, niin melkeinpä kaikki kelpaa.

Myönnän kyllä kokevani lievää ristiriitaa toljottaessani Selviytyjiä indonesialaisella hiekkarannalla ja vähän toisenlaista moraalista epämukavuutta, kun katselen julkkisten julkisia punnituksia. Mutta silti katson. Selvästi jonkinlaisia syntejä on ihmisellä oltava.

Lopulta vaikutus on melkeinpä puhdistava – perinpohjaisen nuhjuuntumisen, karkkipöhnän ja turhuuden turujen jälkeen tekee mieli nousta ja tehdä jotakin.

Vaikuttaa siltä, että aivojen viihdepesuohjelma on taas pyörinyt hetkeksi loppuun. Seuraavaksi voisi olla vuorossa ryhdistäytyminen ja esimerkiksi tämä tuore suomalaisraportti ilmastonmuutoksen hillinnän välineistä.