Elämän Isoja Päätöksiä

Jonkinlaisessa risteyksessä tässä ollaan, vaikka toisaalta tuntuu, ettei elämällä oikein ole suuntaa. Mietin, onko välttämättä oltavakaan.

Eräs ystävä kysyi, pidänkö oikeastaan ulkomailla asumisesta. En osannut vastata. Kaikki on niin yhtä mössöä, että siitä massasta tuntuu olevan mahdotonta jäsennellä ulos koherentteja ajatuksia. Tällä hetkellä en pidä. Tai ainakaan täällä asumisesta. Toisaalta kaikki tuskin taianomaisesti parantuu pelkällä maisemanvaihdoksella, vaikka se olisikin takaisin kotimaahan. Kunpa se olisikin niin helppoa.

Kun minulta kysyttiin suoraan, palaisinko Suomeen, jos se olisi yksin minun päätökseni, en epäröinyt. Palaisin. Mutta kun se ei ole niin yksinkertaista. Ja tähän väliin on lisättävä, että Tutkija on sanonut vähintään kymmenen kertaa, että muuton voi järjestää vaikka ensi viikolle, jos niin haluan. Asialla vain on useampi puoli. Niinhän niillä perkeleillä tuppaa olemaan.

Lähikuukaudet tuovat mukanaan isompia muutoksia kuin vuosiin. Muutto on joka tapauksessa edessä, se on päätetty. Myös uranvaihto on sulattelun alla. Pyristely yrittäjänä on vienyt mehuja niin kauan, että mitta alkaa olla täynnä. Tuntuu itse asiassa helpottavalta ajatella, että yrityksen voi panna pussiin samalla, kun lähtee täältä. Liekö sitten palaan koulunpenkille, en tiedä, mutta ehkä minäkin pääsen vielä joskus kokemaan sen ihmeen, joka palkallisena lomana tunnetaan. Kuka tietää?

Näitä täällä pureskellaan, pikku hiljaa. Yritetään kerätä voimia ja käydä läpi niitä asioita, jotka eniten vaikuttavat viihtymiseen ja että miten niihin voisi vaikuttaa. Ja pohditaan, riittäisikö tosiaan vielä rahkeita kokeilla sopeutumista jonnekin toisaalle.