Supersankari

Istun takki päällä eteisessä ja sinä katsot, kun solmin kengännauhojani. Minuun sattuu ja minä itken. Yksi ajatus on kaiken muun ylitse. Minä.

Odotamme, että muut kohtelevat meitä hyvin. Meillä on odotuksia ja toiveita suhteessa muihin. Kuinka usein pysähdymme pohtimaan, miten itse käyttäydymme ja miten käytöksemme vaikuttaa ihmisiin ympärillämme?

Jos olisin rohkeasti katsonut silmiisi ja kertonut totuuden. En olisi ehjää tuhonnut. En olisi sinua rikkonut.

Palaan ajatukseen – minä. Minä olen itse vastuussa toiminnastani ja sen seurauksista. Menetinkö ihmisen, joka kulki rinnallani läpi tornadojen kuin supersankari?

Voin pyytää nöyrästi anteeksi ja pyrkiä korjaamaan sen, mitä olen rikkonut. Opin paljon, enkä vähiten itsestäni. Hävettää myöntää, että toimin väärin ja satutin toista ihmistä tarpeettomasti.

Pyydän, että sinä katsot ympärillesi. Kuka on sinun elämässäsi kuin supersankari? Hänellä ei välttämättä ole näkyvää viittaa, mutta tunnistat hänet kyllä. Hän on siinä rinnallasi, sinua varten.

Pidä hänestä kiinni! Pidä hänestä huolta. Arvosta ja kohtele häntä kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Nyt lähden matkalle läpi tornadojen korjatakseni kaiken, minkä rikoin.

Do ut des ❤