17.7.2014 possuu

Unelman elämisestä

Paino 81,5kg (lähtenyt 23kg, tavotteeseen matkaa 16,5kg)

Unelman eläminen on välillä helvetin vaikeeta.

Sä haluat mennä sinne salille, sä rakastat kunnon treeniä, siitä tulee mielettömän hyvä fiilis. Mutta kun sinne pitäs lähteä niin perse pysyy sohvassa ja tiukkaan. Nyt mä aloin kirjottamaan tätä blogia nii etten pääse lähtemään.

Edellisessä postauksessa kerroin siitä oman elämän aarrekartasta, jonka viime viikonloppuna tein. Haaveena mulla siinä oli, että olisin aamuihminen, joka pirteänä aamu kuudelta juoksis ponihäntä vilkkuen pururadalta seitsemän kilsan lenkkiä, ja tulisi kotiin kiireettömälle aamiaiselle ja lähtis hyväntuulisena töihin. Tämän haaveen kunniaksi mä tänään nukuin puoli yhteentoista ja heräsin siihen, kun Saunalahdelta soitettiin ja nuori mies tarjosi mulle jotain superhypernettiliittymää jota en suostunut ottamaan koska en tajunnut yhtään mitä se puhu. Sitten aamupala ja seuraavana vuorossa kolmen tunnin päiväunet joilta justiin heräsin.

Miks on niin vaikeeta elää sillä tavalla kun OIKEASTI haluaa elää? Kuinka paljon itteä voi ylipäätään muuttaa? Mä haluaisin niin kovasti elää aktiivista ja urheilullista elämää, olla positiivinen ja hymyilevä. Ja mä olen tehnyt töitä asian eteen. Mut silti mä aamusin painan torkkunappia kunnes on ihan pakko ulostautua tästä läävästä, ja meen jo valmiiks jokin tietty elin otsassa töihin aamupalaa syömättömänä. Sali skippaantuu ihan liian helposti. Pari tuntia liian lyhyet yöunet saa mut jo lyömään hanskat tiskiin ja painumaan kotiin sängyn pohjalle… Nyt oon ollu paremmin ruodussa, kun mulla on ihana neiti E, eli mun personal trainer, jonka kolmeks kuukaudeks itelleni palkkasin. Siitä on noin puolet jäljellä, eli kuusi tapaamista.

Eikä mulla ole ketään ihmistä kenen kanssa jakaa näitä asioita. Yksin lähdin tekemään elämäntaparemonttia ja yksin oon pysynyt koko puoltoista vuotta… Mulla on vertailukohtana lähinnä lehtien fitness-mimmit, mutta artikkeleissa puhutaan vaan siitä miten on onnistuttu dieetissä ja kisat on voitettu. Ei puhuta mitään niistä vaikeista ajoista kun treenit jää väliin ja dieetistä on poikettu. Mässätty jätskiä vaikka ei pitäny, tai otettu ruokaa lisää vaikka ei olis saanu. Nii että kun vertailukohtana on vaan upeekroppaset timmit pimut jotka hymyilee lehtien kannessa kiinteine vatsoineen, tunnen ihan hirveetä epäonnistumista kun oon vaan tämmönen laiska joka ei saa mitään aikaan. Tarviin jonkun jonka kanssa tehä tätä. Jonkun joka on yhtä sitoutunut tähän elämäntapaan kun mitä mä oon.

Mä lohdutan itseäni taas ennen- ja jälkeen- kuvilla ja niiden voimalla lähden salille…. tässä tulee:

16.6.13.jpg