Ai mikä itsetunto?

Paino 81,9kg, (lähtenyt 22,6kg, tavotteeseen matkaa 16,9kg) 

Täällä Possu kärsii toista päivää jo krapulaa, ja tulen taas muistamaan seuraavat pari kuukautta miksi ei kannata lähteä tonne yöelämään. Mistä se fiilis aina tuleeki ihan yhtäkkiä että ”Hei, nyt on lähettävä ulos! Party on!” Mulla oli uus bilepaita jonka rohkeassa mielentilassa päätin iskeä päälle. Ulos lähettyä tajusin, että paidan pitsinen etumus valahtelee koko ajan alaspäin niin, että puolet rintsikoista pistää esille siellä pitsin takana. Isorintaisten ei pitäs vissiin pitää koskaan mitään seksikkäitä bailuvaatteita kun aina niiden kanssa käy jotain tollasta?? Nuorempana muistan ettei se mua edes haitannut, mut nyt on jo sen verran ikää ettei vilauttelu mun mielestä oo ihan fine. 😀 Muutama vuos oli tossa välissä että baarissaki olin huppari päällä ja olin unohtanu kokonaan millasta on pukeutua jotenkin naisellisesti yms… 

Tässä kuvassa illan ongelma korostuukin mukavasti. (kuvan julkaisuun saatu lupa)

No, puolet illasta menikin sitten karaokeen jonottaessa ja katsellessa kun ystävä teki tuttavuutta jonkun tatuoidun miehen kanssa. Ja täytyy myöntää että olin kyllä aika kateellinen siinä yksin istuessani ja tuntien itseni aika halvan näköiseksi vilkkuvine rintsikoineni… Hupparin taakse pystyy hyvin piilottautumaan: kukaan ei ajattele että tuo on nyt lähtenyt iskemään miehiä ja hakemaan seuraa. Mutta kun vetää jonkun pitsiunelman päälle, niin tuntuu todella haavoittuvaiselta kun istut siinä parhaas yrittäneenä ihan YKSIN. I got some issues, I know… 

Kaveri lähti tatskamiehensä kanssa sitten tiskille tai johonkin, ja en oikeen huomioinut yhtä miekkosta joka aina välillä jutteli mulle jotain siinä penkin toisella puolella. Tyhjälle puolelle istui joku blondi kavereineen, ja sanoin ystävällisesti, että siinä sitten istuu mun ystävä joka tulee kohta. Blondi ilmotti ylimieliseen sävyyn, ettei häntä todellakaan kiinnosta, ja sanoin koko illan pahaa mieltä padonneena takasin aika terävästi, ja riitahan siitä tuli minä vastaan ne. Kai siinä mentiin puolin jos toisin lopulta henkilökohtaisuuksiin asti, ja mä vaan ihmettelin että miten ne ei mua siinä haukkuessa ottanut ollenkaan läski-korttia esiin? Ne arvosteli kyllä mun paidan ja huomautti mun käsivarren ikivanhoista arvista jotka oon saanut aikaan vuosia sitten hyvin raskaan elämänvaiheen aikana, muttei haukkunut läskiks. :O No, ne naiset vaihtoivat sitte baaria ja jotenkin tunsin oloni paremmaks kun oli saanu raivota jolleki, vaikka ihan hemmetin typerä juttuhan se oli vaikka sitä en alottanutkaan. Olisin kuitenkin loppupeleissä voinu vaikka halata niitä koska ne ei sanonu mua läskiks.

Tässä vaiheessa keskityin sitten juttelemaan paremmin sille mun vieressä istuvalle jäbälle, joka päätyi tarjoamaan mulle oluen, jonka jälkeen mä unohdin mukavasti valuvan paitani ja muut ongelmat, ja pystyin keskittymään olemaan viehättävä ja itsevarma. 

Pilkun jälkeen lähin tietty tyypin matkaan ja mun kaveri lähti toisaalle jatkoille, vaikka sen piti tulla meille yöks…. 

”Herra H:lla” oli tarjolla punkkua ja sillä oli ihan hemmetin sotkunen kämppä. Mä oon kuvitellu että kaikki miehet on nykyään jotain siivousintoilijoita, koska kaikilla mun ystäväpiiriin kuuluvilla miehillä on joku siivousongelma nii että pitää melkeen pinseteillä nyppiä pölyhiukkasia hyllyltä. :D Oikeesti. 

Baarissa mä kuvittelin, että H oli semmonen kiltti ja… no, siis kiltti mies. Tiiätte mitä meinaan. Mutta se paljastuki itsevarmaks pelimiestyypiks josta en aluks ollenkaan pitäny ja heti vedin mun itsesuojelumoden päälle, eli siis olin etäinen ja kylmä. Mulla on aina ollu pelimiesongelma. En pidä kilteistä miehistä, pelimiehet vetoaa muhun eniten, mutta viime suhteen jälkeen musta on tullu todella varovainen ja oon koittanu vetää puoleeni näitä kilttejä miehiä. Näköjään huonolla menestyksellä. 

Jotenkin H kuitenki sai mut koko ajan nauramaan ja meillä oli oikein mukavaa ja läheistä ihan aamuun asti. Paino sanalle läheistä. Ja naurettiin paljon ja pystyin heittämään mun sarkastista ja piilokettuilevaa läppää eikä se säikähtäny vaan heitti sitä myös itse. Jossain vaiheessa mä jopa sain nukuttua pari tuntia, mikä oli todella ihme, koska en yleensä nuku vieraissa paikoissa, enkä varsinkaan ilman lääkkeitä. Mulla siis on huonon nukkumisen takia lääkitys jota syön joka ilta. 

Herättyäni aloin tekemään lähtöä ja H pyys mun numeron. Oikeesti. Ei multa ikinä kukaan pyydä aamulla numeroa.. Mä toivon että se laittais mulle jotain viestiä, mutta en kyllä usko kun kaks päivää jo menny. Voisinkohan mä laittaa sille viestiä ite..? Ei kai siinä mitään menettäis… Hmm.. 

Possun krapula-smoothie:

Reilusti pakastettuja banaaniviipaleita

Pirkka-mangokuutioita

Maustamatonta jugurttia

Maitorahkaa

Hunajaa maun mukaan, Possu tykkää makeasta!

Surraa blenderissä tasaiseksi, smoothie saa olla melkeen lusikoitavan paksua ja jääkylmää. 

Nam<3 

Iidallekin maistui <3

 

Nyt alan lopettelee. 

Laittaispa se viestiä… :) 

 

-Possu