Ihminen palaa tietoyhteiskuntaan

No tämän kehumani tietoyhteiskunta-irtioton huono puoli on sitten se, että tietoyhteiskuntaan palaaminen on monen viikon jälkeen äärimmäisen vaivalloista, vaikeaa ja hankalaa. Joutuu salasanojen lisäksi jopa hieman itselleen muistuttamaan, että mikä siinä nyt on niin kiinnostavaa missä kukakin ystävistä on tai mitä se tekee tai ketä kiinnostaa mitä minä ajattelen tai teen ylipäänsä. Ja tarviiko ihmisen lukea uutisia useammin kuin kerran viikossa ja silloinkin eilisen lehdestä?

Kunhan makaan veneen perässä ja tuijotan horisonttiin, niin siinä sitä on ihmisellä ajanvietettä ja statusupdeittiä ihan riittävästi!

Että tämmöisin aatoksin on täällä taas pudottu saaristosta keskelle kaupunkia ja kyllä minä mielenikin pahotin liikennevaloista ja tönivistä ihmisistä ja pahoista autojen katkuista.

Mutta tänä aamuna en pahottanut mieltäni bussien kesäaikatauluista toisin kuin yleensä, koska mikäs kiire nyt tässä valmiissa maailmassa ja samapa tuo pääseekö töihin puoli tuntia etu- vai jälkiajassa, koska ehtiihän siellä ihminen istua ja kahvitella liian pitkän päivän muutenkin.

Muistaakseni tämä on niin sanottu kirjablogi ja saatoin pari kirjaakin lomalla lukea, mutta en osaa niistä vielä juuri mitään sanoa, joten palaan tuonnempana kun muistan mitkä ne oli. Hyviä olivat kyllä.

Sitten on tulossa se lupaamani kisa, mutta siihen pitää avata muistiinpanot ja se ei kyllä millään käy vielä tänään – liittyi siihen mielensäpahoittaja Tuomas Kyrökin jotenkin, mutta täytyy ensin muistella miten.

Tämä oli tällainen harjoitelma siitä, että ihmisellä on tietoyhteiskunnassa sähköinen sivu, jonne kirjoittaa ajatuksiaan kirjoista tai jostain ja muut sitten niitä ajatuksia joskus lukevat ja sanovat niihin jotain, jos haluavat. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi, mutta kyllä sosiaalista mediaa ja kohtaamista oli kylliksi siinäkin, kun hylje vilautti merestä kylkeä. Jännitti loppupäivän tuleeko se vielä esiin, mutta ei tullut koska hylje osaa säännöstellä näitä kohtaamisia ja tietää, että liika on liikaa.

Nyt muistan yhden ajatuksen kesältä: törmäsin eräässä satamassa Pirkko Saisioon, jonka Lokikirjaa ehdin kehuskella keväällä! Hänellä oli kiva purjevene ja veneilykokemuksistaan on kirjoittanut mainion Lokikirjan, jota suosittelen kaikille, joten tässä tuli se ajatus kirjoista nyt.

Jatkan hidasta mutta väistämätöntä paluutani takaisin tietoyhteiskunnan jäseneksi.