Kolmevitonen kotiäiti, leipoo ja touhuaa mitä milloinkin lasten kanssa ja yksin. Ulkonäkö ei aina ole parasta, mutta kokemus ennen kaikke.

Porilainen likka, harrastaa bloggaamista ja valokuvaamista.

Normihetsku Helsingissä luulee helposti, että homona on nykyään ihan kiva olla. Viime syksyn Kaikki muuttuu paremmaksi -video TedX Helsinki -tapahtumassa muistutti, että aika vaikeaa on vielä monella. Kampanjasta on julkaistu Paasilinnan kustantama kirja, jonka tuotot käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen kehittämiseen. Hyvä niin. Kirjaan kootut selviytymistarinat ovat lyhyitä, järkyttäviä ja uskottavia. Kenenpä teini-ikä ei olisi aneemista […]

Sain kollegalta kiinnostavan linkin Journalisti-lehden juttuun iPad työllistää ja kuormittaa. Eivät ne lehdetkään iPadiin itsestään siirry, vaikka toisin voisi kuvitella. Sama juttu kirjoissa – sähköisen kirjan tekemiseen osallistuu väliportaita, jotka laskuttavat prosessista oman osansa. Tämä on (korkeamman alv:in) lisäksi yksi syy siihen, etteivät sähkökirjat ole kuluttajille ainakaan vielä juurikaan halvempia. Puhumattakaan lukulaitteen hinnasta. Arvon itse parhaillaan, […]

Summa summarum: Ian McEwanin esikoisromaani on hirveä kirja. Se on ahdistava, kieroutunut, puistattava, vangitseva ja taidokas psykologinen romaani, joka sisältää kaikki McEwanin myöhemmän tuotannon ainekset. Suosittelen lämpimästi. Arvio: Sementtipuutarha (Otava 2009, alunp. Kirjayhtymä 1980) kertoo neljästä sisaruksesta, joiden vanhemmat kuolevat peräkkäin vähän mystisellä tavalla. Perheen omituiseen tunnelmaan sopii hyvin sekin, että lapset hautaavat viimeisen vanhempansa, […]

Tällä palstalla tekijä ymmärtää kaikkea.

Hippaamisesta puheenollen. Jos juhlittiin Meriluodon aikana, niin ihan tylsäksi ei ole kirja-ala mennyt nykypäivänäkään. Kävin eilen kirjallisuuslehti Parnasson 60-vuotisjuhlissa ja voin vakuuttaa, että pönötys oli niistä kemuista kaukana. Se oli tosin tarkoituskin: päätoimittaja Jarmo Papinniemi totesi jo puheessaan, että tavoitteena on hyvien ihmisten juhla, jossa ollaan yhteisellä kirjallisuuden asialla työstä ja työpaikasta riippumatta. Ja oltiinkin. […]

Aila Meriluoto on runotyttöjen Carrie Bradshaw. Paitsi hurjempi. Sain joululahjaksi Meriluodon päiväkirjat (Tältä kohtaa. Päiväkirjat 1975-2004, toim. Anna-Liisa Haavikko, Siltala 2010) ja mietin, onko Panu Rajalan kirjoittaman varsin hyvän elämäkerran jälkeen (arvio siitä täällä) Meriluodossa vielä jotain uutta tarjolla. No huh sentään. Korvia kuumottaa jo alussa. Päiväkirjat ovat aika reipas ja suora raportti 70-luvun kostean sukupolven hippaamisesta. Meriluoto […]

Kirja-alan viime vuosien murroksessa on ollut yksi positiivinen juttu: alaa tai työpaikkaa vaihtaneet ovat viimeinkin avanneet sanaisen arkkunsa monista kirja-alan tabuista, joista kukaan ei ole aiemmin uskaltanut tai halunnut sanoa mitään. Mietin joskus, johtuuko se siitä, että kirja-alalle usein tullaan ja jäädään pysyvästi. Sanomisista joutuu tilille, piirit ovat pienet. Kirjailijat voivat tykätä kyttyrää ja vaihtaa […]

Miten käy, kun alfanaaras aloittaa sinkkuajan vihdoin tunnustaen luonteensa? Saako nainen valikoida? Entä sanoa suoraan, ettei kiinnosta? Mitä tapahtuu, kun nainen, joka ei enää suostu kompromisseihin, asettaa itsensä alttiiksi nettitreffiareenoille? Entä kun nainen todella panostaa suhteeseen täydellä energiallaan? Saako nainen tunnustaa erotiikan ja seksuaalisuuden tärkeyden?