En pystynyt käyttämään aurinkoista päivää Blondin viimeisten sadan sivun lukemiseen. Se alkaa olla liian murheellista ja traagista luettavaa suuren tähden väistämättömästä, yksinäisestä tuhosta. Sen sijaan edeltävä jakso on ollut mielestäni kirjan kiinnostavimpia ja parhaita: vasta Oatesin tulkinnasta ymmärrän ensimmäistä kertaa, miten ihmeessä Arthur Miller saattoi hairahtua naimisiin Marilyn Monroen kaltaisen bimbon kanssa. No ensinnäkin siksi, […]

Lukupäiväkirjaa Joyce Carol Oatesin Blondista: voiko 900-sivuinen hyväkään romaani säilyttää intensiteettiään ihan koko kirjan ajan? Teoriani nimittäin on, että tiivistäminen kannattaa aina. Jopa ehkä tälläkin kertaa. Mielestäni 500-600 sivun välimaastossa tulee pientä toistoa ja herpaantumista, jossa ehkä olisi voinut tarkastella tekstiä vielä yhden kerran karsintakynän kanssa. Sanon ehkä, koska tämän tuomion voi antaa lopullisesti vasta […]

Blondi-teeman välissä vähän asiaakin: koska olen keskiyritteliäs viherpiipertäjä, kerron täällä yhdestä Avaimen ekoaiheisesta uutuuskirjasta nimeltä ”Ekopop. Ekologisen ja onnellisen elämän opas” (Avain, 2011). Jos jollain tutulla olisi nyt lakkiaiset, ostaisin tämän lakkiaislahjaksi. Voittaa Kahlil Gibranin, lupaan! (Sukupolvihuomautus: nuorempi kollega ei tiennyt, mistä me vanhemmat puhuimme, kun valitimme Kahlil Gibranista. Ilmeisesti se ei ole enää ”yleisimmät ja […]

Onhan se huikea. Oatesin Blondi. Olen lukenut lupaamani kolmasosan eikä vuorokaudessa meinaa riittää tunteja siihen uppoutumiseen. Olen päässyt myös eroon faktan ja fiktion välisen rajan ongelmasta – ei kirjalla tunnu olevan enää  juurikaan tekemistä henkilön nimeltä Marilyn Monroe kanssa: hän oli joka tapauksessa fiktiivinen hahmo alusta loppuun, joten romaani sopii Norma Jeanen elämän käsittelyyn jopa elämäkertaa paremmin. […]

Jos et tiedä minne menisit tiistaina, mene Rautatieasemalle Kirjan ja ruusun päivään. Luvassa paljon ohjelmaa, kirjoja myynnissä edullisesti ja kiinnostavia kirjailijoita, katso lisää täältä. Ja toivotaan, että kirjan ja ruusun päivän perinne katkeaa ja tiistaina olisi sateen ja tuulen sijaan ihana ilma. 😉

Ja tiedoksi niille, jotka tulivat lukemaan kevään hiusvärivinkkejä: nyt puhutaan kaikkien romaanien äidistä, Joyce Carole Oatesin kirjasta ”Blondi” (Otava 2001). Kyllä tätä on odotettukin. Ihanat blondit, kirjailijat Helmi Kekkonen ja Elina Hirvonen järkyttyivät eräässä illanvietossa pahasti, kun kerroin, että Blondi on lukematta. Kävi ilmi, että olen missannut mahdollisesti maailmankaikkeuden historian merkittävimmän romaanin tai ainakin yhden […]

Täytyypä mainostaa uutta kirjablogia, joka ei varsinaisesti ole blogi, vaan kirjallisuuskahvila. Café Voltaire -kirjasarjan kirjoittajat perustivat Café Voltaire -saitin, jossa käydään asiantuntevaa kirjallisuuskeskustelua kirjoista ja maailmasta – kirjoittajat ovat kirjallisuudentutkijoita. Tämä ei ole mitään vastakkainasettelua tavislukijoiden blogeille, vaan mielestäni virkistävä ja ammattimainen lisä kirjablogeihin. Vaikka Avain on Café Voltaire –kirjasarjan kustantaja, Avaimella ei ole saitin kanssa paljon muuta […]

Sain perheeltä yllätyslahjan: olivat teettäneet mulle omat ex librikset, joista olen haaveillut vuosia! Ex libris on siis kuva, joka liimataan kirjaan ja joka kertoo kirjan omistajan. Nykymaailmassa ne voi teettää tarroiksi, mikä on kätevää. Blogikuva ei tee oikeutta alkuperäisen hienoille väreille, mutta ehkä siitä näkee jotain. Saaristo- ja blogiteeman lisäksi perhe halusi mukaan tiedon puun. Mielestäni […]

Summa summarum: Jayne Anne Phillips kuuluu oletettavasti merkittäviin amerikkalaiskirjailijoihin, jotka pitäisi tuntea. Kun en tuntenut, ostin romaanin Äidin aika (Tammi, ensimmäinen painos 2000). Se kertoo kolmekymppisestä uusperheäidistä, joka saa esikoisensa ja hoitaa samaan aikaan syöpään kuolevaa äitiään. Paljon muuta ei tapahdukaan, mutta se riittää. Taattua amerikkalaista laatukirjallisuutta. Arvio: Kirjasta tulevat mieleen ihmissuhde-elokuvat, joissa ei ole kummempaa […]

Nyt on ollut netti kunnossa, mutta minä en. Olen jaksanut lukea kuitenkin yhden pitkän ja hitaan romaanin, siitä pian lisää. Jätin näemmä tämän vuoden Finlandia-raadinkin infoilematta. Aika laiskaa, mutta olen vähitellen menettänyt toivoni siitä, että raadin kirjamaku vastaisi koskaan omaani, etenkin tuoreen Nenäpäivä-kokemuksen jälkeen. Mutta onhan se silti ensi syksyn merkittävimpiä kirjauutisia, joten kerrotaan nyt, […]