Yritin lupaukseni mukaan palata teinivuosiin ja aloin lukea Jean M. Untinen-Auelin Maalattujen luolien maa -romaania. Tulos: arvon maailman paras kirja -arvonnassa yhden sijaan kaksi Maalattujen luolien maata. Nimittäin maailman paras kirja tämä nyt ei ainakaan ole. 😉 Saattaa olla, että Luolakarhun klaani ja muut alkuosat olivat parempia. Tai sitten sain oman osuuteni tästä setistä teinivuosina […]

Summa summarum: Saksalainen mies nai suomalaisen naisen. Sitten se kirjoittaa kirjan siitä, miten omituisen hassunhauskoja suomalaiset ovat. Daadaadaa, tämä nyt on kuultu. Vaan eipä olekaan. Tässä on toistaiseksi vuoden hauskin kirja – viihdyttävä, oivaltava, vähän kliseinen, mutta filosofian tohtorin kirjoittamana sopivasti yllättäväkin, ihmisyyttä ja parisuhteita kulttuurisidonnaisuuksia laajemmin pohtiva. Suosittelen. Arvio: Minun suomalainen vaimoni (Siltala 2011) […]

Yleisön pyynnöstä teen aina toisinaan kurkistuksia kirja-alan kuvioihin. Viimeksi kerroin karun totuuden kirjailijavierailuista, nyt on vuorossa tosi-tv:tä kirjailijavideon tekemisestä. (Toim huom: postauksistani ei ole syytä vetää yleisiä johtopäätöksiä kustannusalan toimintaan.) Kas näin se käy: 1. Keksitään jostain syystä lauantaina neljä päivää ennen kevätjulkkareita, että eikös sieltä pitäisi ehdottomasti kuvata jotain kun on niin hienot bileet […]

Nyt meni maku työpaikan lihapullista. Suosittelen tätä kirjaa kevään parhaana dieettioppaana: ei tee mieli enää mitään roskaruokaa, karkkia tai muutenkaan turhaa e-koodimässytystä. Ruotsalaisen Mats-Eriks Nilssonin Aitoa ruokaa. Väärentämättömän ruuan opas (Atar 2010) romuttaa kaikki myytit myös puhtaasta pohjoismaisesta ruuasta. Ei se mitään puhdasta ole. Se on teollisesti käsiteltyä, vedellä pumpattua, väriaineilla värjättyä ja keinotekoisilla aromeilla […]

Laittoivat Lilyyn teemaviikkomainoksen Inahduksesta etusivulle. Se on kiltisti tehty (tosin kukin valittu bloggaaja saa kunnian vuorollaan ;). Siitä ilosta päätin järjestää ekan kirja-arvonnan Lilyssä – arvontoja tuntuu tosin olevan nykyään blogeissa kaiken aikaa, mutta aina maailmaan lisää lahjakirjoja mahtuu. Arvonta alkaa tänään ja kestää ma 18.4. asti, kysymys kuuluu: Mikä on maailman paras kirja, joka […]

Seuraa jotain Inahdukselle täysin ennenkuulumatonta: jyrkkä poliittinen kannanotto. Se on EI. EI kirjaveron korotukselle. Kuka idiootti on pikku päässään mennyt keksimään hädissään sen typeryyden, että kirjaveroa pitää korottaa? Ilmeisesti joku, joka ei a) koskaan lue mitään b) ymmärrä kirjaverosta ja sen vaikutuksista ylipäänsä mitään. Aiheesta on julkaistu hyvä ja perusteellinen kirjoitus Kiiltomadossa, jota suosittelen lämpimästi. Muille […]

Summa summarum: Keski-ikäisyyden ylistys. Sellaiseksi Carol Shieldsin postuumisti suomennettu esikoisromaani Pikkuseikkoja (Otava 2011, alkup. 1976) lopulta kehkeytyy. Kirjassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta Shieldsin taituruus arjen ja ihmisten kuvaajana näkyy jo esikoisessa. Jos Shields on uusi tuttavuus, suosittelen ennemmin myöhempää tuotantoa (esim. Larryn juhlat). Jos kuulut Shields-faneihin, tämäkin kannattaa lukea. Arvio: Kirja käynnistyy vähän tahmeasti. Meinaan jo […]

Häiritseekö ketään muuta etenkin anglosaksisten kirjailijoiden taipumus jatkuvaan vaatteiden kuvailuun? Olen lukenut tänä keväänä suomennettua Carol Shieldsin esikoisromaania ”Pikkuseikkoja” (Otava 2011). Se on ihan ok, taattua Shieldsiä, mutta jos ei ole Shieldsiin vielä tutustunut, suosittelisin melkein mitä tahansa muuta myöhempää romaania ensin (esim. Kivipäiväkirjat tai Rakkauden tasavalta). Tykkään Shieldistä, mutta mikä siinä on, että etenkin […]

Mähän sanoin, että aina näissä kirjailijavisiiteissä menee joku pieleen. Nyt on ollut liiankin onnistunutta: aurinko paistaa, kirjailija (ranskalainen Claudie Gallay) ei tosin puhu englantia, mutta rakastaa Suomea, on hurmaantunut jäästä ja Suomenlinnasta ja siitä, että kaikki muut kyllä puhuvat enemmän tai vähemmän epätoivoista ranskaa. 😉 Ja sitten sairastun itse. Kesken kaiken. Jopa siis kesken varsin […]

Tällä viikolla on näemmä pakottava tarve kiusallisiin tunnustuksiin. Tuli fläsäreitä teinivuosilta, kun luin Hesarista, että nyt on sitten Jean M. Untinen-Auelin legendaarinen Luolakarhun klaani -sarjakin saatu päätökseen! Voi Ayla! En muuten tiennyt, että se oli kesken. Jos maailmassa olisi rajallisesti kirjoja ja rajattomasti aikaa, lukisin varmasti tämän uutuuden teininostalgian takia ja raportoisin kokemuksen teille. Mutta […]