Jos suuri yleisö tietäisi, millaisen työmäärän hikeä ja tuskaa kansainväliset kirjailijavierailut vaativat, niin kaikki kirjasto- ja kirjakauppavisiitit tulvisivat nimmarinpyytäjiä jonoina kadulle asti. Ihan vain säälistä jos ei muuten. Ja kaikesta ennakkotyöstä huolimatta ne eivät mene aina siltikään niinku Strömsössä. Meillä on tällainen viikko edessä, kun ranskalainen Claudie Gallay saapuu Suomen vierailulle (jonka hän kerran sopivasti ennen […]

Summa summarum: Jatkan valitsemallani linjalla entisten sosialististen maiden nousevan kirjallisuuden ylistystä. Itäberliiniläiseen perheeseen syntyneen Jenny Erpenbeckin (s. 1967) esikoisromaani Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) ei päästä otteestaan. Kadulta löydetään tyttö, jolla on vain ämpäri kädessään eikä tietoa tai muistikuvaa mitään muusta. Niinpä hänet sijoitetaan lastenkotiin. Kuka tyttö on ja miksi? Varaudu lukemaan yhdeltä istumalta. Arvio: […]

Kun en millään jaksa itse kommentoida eilisen uutista, jossa kerrotaan Tuomas Kyrön loikkaavan WSOY:ltä Siltalalle niin linkkaan teidät mieluummin Jari Tervon kommenttiin: ”Ei lukijaa kiinnosta, kuka kirjan kustantaa”. Ei niin. Ugh.

Eräs ystävä kysyi, oonko mä se sama Ina, joka pitää blogia Lilyssä. Kuvista ei kuulemma voi olla ihan varma. 😉 Hoksasin samalla, että täällä on uusiakin lukijoita, joilla ei ole hajuakaan kaikesta siitä, mitä olen parin vuoden aikana ehtinyt avautua itsestäni. Niinpä teen pienen narsistisen välipostauksen ja linkkaan haastatteluun, jossa avasin kirjahyllyni Noran Ex Libris […]

Summa summarum: Jotain suomalaista kiehtovaa slaavilaisessa mentaliteetissa on. Keveyden ja syvällisyyden yhdistelmä ei katoa venäläisen kirjallisuuden perinteestä: Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet (Siltala 2011) tunnistaisi anonyymiksi muutettunakin venäläiseksi teokseksi ekasta novellista lähtien. Jos tästä perinteestä ja tyylistä nauttii, suosittelen kokoelmaa ehdottomasti. Arvio: Koska rakastan venäläisiä klassikoita, ei ole yllätys, että Ulitskaja osuu ja uppoaa. Suurin yllätys on […]

Jotenkin luulin, että tänä viikonloppuna ei enää tarvitsisi jännittää yhtä paljon sitä, mitä Japanissa seuraavaksi tapahtuu. Vähänpä tiesin. Eilen uutisissa kerrottiin erilaisista keräyksistä ja pointattiin sekin, että varakkaassakin maassa ihmisten hätä on samaa kuin muualla: tarvitaan ruokaa, juomaa ja katto pään päälle. Japanin mittakaavassa alkaa jo tuntua siltä, että rikaskaan maa ei selviä ihan kaikesta […]

Asiaatuntevampi voi nyt olla tästä ihan eri mieltä, mutta omassa mielessäni sosialistinen realismi pilasi jotenkin sosialististen maiden kirjallisen kiinnostavuuden. En voi väittää tuntevani neuvostokirjallisuutta juuri ollenkaan. Itä-saksalainen kirjallisuus ei ole sen paremmin hanskassa. Silti entisissä sosialistissa maissa on hieno, pitkä kirjallinen perinne. Mikä vielä merkittävämpää, niissä näyttäisi olevan nousemassa erittäin kiinnostavaa ja omaleimaista uutta eurooppalaista kirjallisuutta. Tämä tuli […]

Koska lukijoissa on toimittajia ja kirjailijoita, laitan tiedoksi heitä ehkä kiinnostavaa tekijänoikeusasiaa: Avain julkaisi tekijänoikeuksista Juri Nummelinin artikkelikokoelman Piraatti vai kirjailija? Tekijän oikeuksia mittaamassa. Kirjoittajia koottiin Kirjasto 10:iin paneeliin, esittelyvideon teki Kirjastokaista. En tiedä itse vieläkään, mitä tästä kohtuullisen mutkikkaasta asiasta pitäisi ajatella, mutta ainakin sain kirjasta uutta funtsittavaa. 😉    

Tulikin sellainen viikonloppu, että kirjablogin päivittäminen tuntuu ylipäänsä aika vähäisesti merkittävältä asialta ihmiskunnan yleisen hyvinvoinnin kannalta. Piti lukea viikonloppuna massiivinen määrä kirjoja työn ja huvin vuoksi, mutta Japanin uutisten seuraaminen vei aika ison osan siitä ajasta. Esitin myös hiihtolenkeillä miehen iloksi kaikki mahdolliset blondi-kysymykset tsunameista ja ydinvoimaloista, yleisin kysymystyyppi alkoi lauseella ”miten voi??” Mutta mitäpä maailmassa nyt […]

Jaaha. Se on sitten kevät kirja-alalla. Silloin ei tapahdu (paljon) mitään, minkä tilastotkin todistavat: helmikuun myydyimpien kirjojen tilastoissa komeilevat ykkösinä viime vuoden tai vielä vanhemmat kirjat, ne Nenäpäivät, Puhdistukset ja Mielensäpahoittajat, jotka siellä keikkuivat jo ajat sitten. Mutta sijalla 7 ja 8 tapahtuu jotain: ensin tulee ”Pieni kiukkukirja” ja heti perään ”Suuri suomalainen vitutuskirja”. Mon […]