ikävä ihminen

Ei hitto. Nyt on vaikeuksista huolimatta blogattava vähän, muuten menee järki. pahoittelen virheitä, lilyä ei ole (vielä) optimoitu ipadiin ja siksi esim. rivinvaihto ei esikatselun jälkeen toimi. voi edelläkävijän tuskaa. 😉

nimittäin kristina carlsonin William N. päiväkirja on aavistuksen ikävystyttävä kirja. en ole yhtään niin hurmiossa kuin koko muu maailma, mikä johtuu olosuhteista, ei kirjasta. koska makaan
omien ikävystyttävien ajatausteni keskellä kaikki päivät (ja vielä pitkään), en meinaa jaksaa lukea 1800-luvun superikävän tutkijakääkän ajatuksia.

mukana on silti loistavia helmiä ja neronleimauksia, joista nautin suuresti – valtaosa tutkijan päivistä ja funtsauksista muistuttaa vain liikaa omiani tällä hetkellä. eivätkä tämän tylsän tutkijan aatokset ole mikään ilo, vaikka kirjassa onkin juuri siksi huumoria. tällä hetkellä vain naurattaa
moinen kärttyinen sivullisuus normaalia vähemmän, ymmärtänette.

lainaus:

”16.7.1898 Jos minulla olisi itsestäni yhtä huono käsitys kuin muilla ihmisillä on minusta, ehkä en jaksaisi elää päivääkään, mutta jos he taas tietäisivät, että olen älykkäämpi, etevämpi ja miellyttävämpi kuin he kuvittelevat, he hämmästyisivät ja inhoaisivat minua vielä enemmän, koska
tulisivat myös kateellisiksi. Näillä asioilla ei ole juuri merkitystä, koska tapaan hyvin harvoja
ihmisiä (abbe H. ei ole enää tervetullut luokseni).”

Nauratti. Kiitän.