Kuka täällä?

Olen Ina ja rakastan kirjoja.

Rakastan myös kieltä ja kirjoittamista. Näiden intohimojen takia olen päätynyt ensin kirjallisuuden opiskelijaksi, sitten viestintä- ja kirja-alalle, pari vuotta sitten kirjabloggaajaksi ja nyt Lilyyn. Parhaiten tutustutte Inahdukseen edellisen blogin kautta, joka löytyy täältä.

En ole kriitikko. Tämä on tärkeää. Toistan. En ole kriitikko, mutta mikä erottaa kirjabloggaajat kriitikoista sen itsestäänselvyyden lisäksi, että olemme harrastajia ammattilaisuuden sijaan?

Mutu-fiilikset. Puheenomaisempi kieli. Lyhyet arviot. Kirjasta tykkääminen tai ei-tykkääminen puhtaasti subjektiivisilla perusteilla. Mielipiteet. Keskenjääneiden kirjojen tunnustaminen ja niistäkin noloista kokemuksista kirjoittaminen. Pönötyksen välttäminen. Poleemisuus ja keskustelun herättäminen. Lukijan näkökulma.

Viimeinen on tärkein: omasta mielestäni lukija on aina oikeassa. Silloinkin, kun olette eri mieltä minun kanssani. Moni on kokeillut ja uskoakseni katumatta. Rakastan kirjakeskustelua ja väittelyä. Ilkeilystä en pidä. Ironinen olen usein, mikä voidaan tulkita väärin. Ei se mitään – kommentoikaa, niin pahoittelen jälkikäteen.

Olen poiminut muutamia aiempia arvioita Lilyyn – kirja-arvioiden lisäksi kirjoitan myös kirja-alan uutisista, kirjailijoista, sähkökirjasta (jonka läpimurtoa olen povannut nyt 2,5 vuotta) ja välillä ihan mistä sattuu.

Olen erittäin ilahtunut kutsusta Lilyn tekijäksi ja etenkin siitä, että uudessa verkkomediassa huomioidaan myös kirjallisuus. Kiva, että muidenkin mielestä kirjat ovat kiinnostavia ja trendikkäitä.

Muutoksen keskellä olen tietysti liikuttuneessa tilassa – starttiin sopii mielestäni mainiosti lievä Oscar-tunnelman luominen kiittämällä kerrankin Inahduksen tukihenkilöitä ja ideoijia: 

Kiitos ystävälleni Sannalle, joka keksi koko idean ja pyysi aloittamaan kirjablogin kavereille. Kiitos Project Mama -blogisti Katjalle, joka avusti ekan Inahduksen henkisesti ja teknisesti alkuun. Kiitos kollegalleni Anna-Riikalle aina yhtä ihanista kommenteista ja kannustuksista. Kiitos isälle ja äidille isosta kirjastosta ja rakkaudesta kirjoihin sekä uskosta siihen, että ihmisen pitää tehdä sitä mitä eniten haluaa. Kiitos miehelleni, joka paitsi kestää kirjapinoja kotona, ei väsy pelastamaan humanistia teknisistä hässäköistä yön pimeinä tunteina. Ja kiitos Lilyn toimitukselle, joka pyysi mukaan uuteen yhteisöön!

Päätän pateettiseksi lipsahtaneen ohjelmajulistukseni Inahduksen alkusanoihin:

Ystävät, lukekaa! :)