Löysin Tommi Melenderin

Ettei mene liian ihanaksi, otetaan vähän syksyistä kitinää. Olen pelännyt Tommi Melenderiä. Hän on ääri-intellektuelli ja vakavahenkinen kirjailija ja runoilija, jonka Finlandia-ehdokasromaani Ranskalainen ystävä on vieläkin lukematta (kts esim. http://wsoy.fi/yk/products/show/79706). Se kuulosti niin vaikealta. Ja hienolta. Pelotti etten tajuakaan tai tykkää. Sitten vasta nolottaisi. Ajattelin odottaa aikaa, jolloin pystyn keskittymään siihen kirjan vaatimalla tavalla. Kunnes luin uusimmasta Parnassosta Melenderin loistavan kolumnin otsikolla Eräs kesken jätetty ja löysin
täysin yllättävän yhteyden! Melender kertoo yrittäneensä
lukea syksyn hittilukuromaania Sinä päivänä (Otava 2011), jonka kirjoittaja David Nicholls tunnetaan mm. Rakkautta ja rimakauhua -sarjan käsikirjoittajana. Kesken jäi. Melender toteaa, ettei ylipäänsä osaa lukea viihtyäkseen, vaan oppiakseen kuolemaan tai vähintäänkin elämään. Vaikka itse luen -elämän ja kuoleman lisäksi – myös viihtyäkseni, tunnistan tämän vaatimuksen:
kirjasta on saatava irti jotain enemmän kuin ne ajatukset, joita keskimääräisen päivän aikana omassa päässä pörrää tai joita keskiverto telkkarisarja herättää. Katson telkkaria nostaakseni aivot narikkaan. Luen kirjoja saadakseni aivot takaisin narikasta. Ja, kuinka ollakaan, Nichollsin Sinä
päivänä on itsellänikin kesken, enkä tiedä mitä siitä sanoisin tai mitä sille tekisin. Se on ihan kelpo kirja miehestä ja naisesta, jotka etsivät toisiaan on/off -tyyppisesti 20 vuotta. Ihan hyvin kirjoitettu ja juonitettu ja jos jaksaisin lukea lisää, voisin pitääkin siitä. Kaiken kaikkiaan koko kirja on musta ”ihan” muttei ”täysin”, jos ymmärrätte. Silti olen täsmälleen samaa
mieltä Melenderin kanssa: ”Nichollsin romaani vaati enemmän kuin oli valmis antamaan. Se halusi tonkia minusta ennalta määrättyjä tunnereaktioita: samastumista, myötäelämistä, vetelää nyyhkimistä. Tuntui kuin olisin katsellut valmiiksi naurettua televisiosarjaa, jossa nauru on korvattu huokauksilla ja hörähdyksillä.” Kiitos Melender. Nimenomaan tältä mustakin tuntu ja ajattelin, että taas on päässä jotain vikaa kun en innostu kirjasta, jota kriitikotkin ovat kehuneet ja
joka myy maailmalla miljoonia. Niin että seuraavaksi on kai sitten Ranskalaisen ystävän vuoro. Odotan puolustuspuhetta Nichollsille!