Päiväni kustantajana

Sain perheeltä varmaankin elämäni parhaan synttärilahjan: oman kirjan. 🙂 Olivat yllärinä tehneet sen, mitä olen itse suunnitellut vuoden eli teettäneet Inahduksen kolme ekaa vuotta ennen Lilyä kirjaksi Kirja kerrallaan -palvelussa. Mykistyin. 

Ensinnäkin se on aika hieno, Kirja kerrallaan oli hakenut tekstit netistä (ilman kommentteja luonnollisesti), taittanut ja painanut kirjan kokonaispalveluna. Näyttää yllättävän siistiltä – joissain teksteissä puuttuu päivämääriä ja otsikot eivät ole aina samoilla fonteilla, mutta so what. 

Toisekseen kirjassa on 407 sivua. Toistan: 407 sivua. KUKA sen kaiken on kirjoittanut ja millä ajalla..? 😉 Itse asiassa tätä pidin kirjan hauskimpana puolena, tuli tunne, että aika paljon on vuosien varrella tullut luettua ja kirjoitettua, kiva, että se on nyt tallessa. 

Jos olisin tehnyt homman itse, olisin tietenkin editoinut, valikoinut ja korjannut tekstejä, mihin olisi mennyt noin puoli vuotta. Nyt se on siellä virheineen päivineen – osasta tekstejä tuumaan, että kas vain, onpa ihan fiksu arvio, toisista, että jaha, oli vissiin vähän kiire tai muuten vaan aivot narikassa.

Huonona puolena mainittakoon, että perhe ei suostu kertomaan hintaa, mutta halpaa huvia kirjan teko ei ole, sovittiin, että kattaa myös joululahjan… Hinta olisi edullisempi, jos tekee valmiin kässärin itse.

Suosittelen tätä ideaa muillekin bloggareille. Kuten kirjaa selanneet ystävät totesivat, kirjablogi toimii printtinä yllättävän hyvin, kirjathan ovat slow mediaa eivätkä arviot sinänsä vanhene. 

Ystävät haluavat kuulemma ostaa joululahjaksi niille kirjafriikkitutuille, jotka eivät käy blogeissa, joten teen myyntisopimuksen, jossa kirjaa myydään menekin mukaan Lasipalatsin liikkeessä ja netin kautta. Rikastumaan ei pääse: ilman mitään voittoa yhden kirjan hinnaksi pelkillä paino- ja välityskuluilla tulee 25 – 30 euroa eli turhan paljon – sillä saisi oikeankin romaanin. Myisin sitä kympillä, jos voisin, mutta en nyt omaksi tappiokseni viitsi niitä painattaa. Infoilen siitä kuviosta myöhemmin – ensin pitää tehdä vielä kirjaan sisällysluettelo, se sinne selvästi tarvitaan. Näin siis toimin kaikkien e-kirjatrendien vastaisesti sähköisestä painettuun!

Tuntuu melkein kirjailijalta. 😉

img_68291.jpg

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Takaisin William N:ään

Yritän kerätä keskittymiskykyä ja lukea keskenolevia kirjoja – niitä on järkyttävä määrä, novellikokoelmia, Westön kolumnit, Tervon Layla, uusin Claes Andersson vain pari päällimmäistä mainitakseni. Olen lukenut täysin päivän ja fiiliksen mukaan ja pinosta voisi päätellä, että mulla on ADHD.

Palasin takaisin Kristina Carlsonin William N. päiväkirjaan ja nyt sujuu paremmin ikävystyttävän tiedemiehen parissa. En ole ihan varma, onko kirja romaani – päiväkirjamuodon takia se tuntuu välillä enemmän anekdoottikokoelmalta. Kuivakkaassa huumorissa ja tarkassa ajan kuvauksessa on viehätyksensä. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen (jonka toivoisin tekevän kirjakritiikkejä samalla tyylillä kuin tanssituomarointia). 

ADHD:n lisäksi suodatan näemmä myös kaiken lukemani oman persoonani kautta, mikä johtuu siitä, että muiden virikkeiden puutteessa päivät kuluvat enimmäkseen omassa seurassa. Vähän pitkästyttävää, myönnän. Niinpä tämä marraskuinen lainaus William N:ltä nauratti kovasti (postasinkohan tämän jo, hmm..):

”26.11.1898 Yksinäisyys ei ole apeaa eikä surullista, mutta joskus se on ikävää, ja minä päättelen tämän johtuvan seurasta, jossa olen yksin.”

Laumaeläimiä olemme me. 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään